Valitse sivu

Sisältövaroitukset: seksuaalinen häirintä ja väkivalta, seksuaalissävytteiset rikokset

Oulun järkyttävät tapahtumat ovat kuohuttaneet tunteita ja kirvoittaneet keskustelua viime päivinä – eikä ihme, sillä teot ovat kaikilla mittareilla kamalia ja tuomittavia. Seksuaalinen väkivalta on aina poikkeuksetta väärin, mutta erityisen väärältä se tuntuu, kun se kohdistuu lapsiin ja nuoriin. On meidän jokaisen velvollisuus työskennellä turvallisen maailman eteen ja löytää oikeat ratkaisut väkivallan kitkemiseksi.

Samalla keskustelu aiheen ympärillä on ollut oireilevaa: kokonaisiin ihmisryhmiin kohdistuvat syytökset, uhkailut ja aggressiivinen käyttäytyminen ovat asettaneet monet syyttömät turvattomaan asemaan. Ilmiö ei ole uusi. Sama koettiin esimerkiksi Turun iskun jälkeen, kun vihapuhe ja aggressio kohdistui rodullistettuihin ihmisiin, joilla ei ole mitään tekemistä teon kanssa. Yhdenkään ihmisen ei tule joutua pelkäämään liikkumista julkisessa tilassa oman ihonvärinsä, vakaumuksensa tai pukeutumisensa takia. Seksuaalirikoksia ei ehkäistä eikä kitketä lisääntyvällä vihalla.

Seksuaalirikoksiin tulee puuttua nykyistä voimakkaammin – keinojen vain tulee olla oikeita. Suomessa tapahtuvien seksuaalirikosten yleisin yhdistävä tekijä ei ole ulkomaalaistausta vaan mieheys. Suurin osa seksuaalisten rikosten tekijöistä on miehiä ja useimmat uhreista ovat naisia tai naisoletettuja. Se ei tietenkään poista painoarvoa niiltä seksuaalirikoksilta, joissa miehet ovat uhreina. Tilastojen valossa on kuitenkin erityisen tärkeää, että juuri miehet kuuntelevat uhreja ja miettivät, miten itse voivat ehkäistä seksuaalirikoksia Suomessa.

Tapoja puuttua näihin rikoksiin ovat esimerkiksi seksuaalirikosten vastaisen työn ja #metoo-liikkeen tukeminen, tuen ja tilan antaminen uhreille sekä puhumiseen kannustaminen, uhrien kokemusten vähättelyn lopettaminen, väkivaltaiseen ja häiritsevään käytökseen puuttuminen, ihmisen koskemattomuuden kunnioittaminen kaikissa tilanteissa, seksuaalirikosten tuomitseminen aina tekijän taustasta riippumatta sekä näiden toimintatapojen – ja suostumuksen käsitteen – opettaminen lapsille ja nuorille. Erityisesti lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta on kirjoitettu kattavasti esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Esa Iivosen blogissa, johon linkki löytyy lopussa.

Monet näistä asioista kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, mutta eivät sitä ole. Suostumus2018-kampanja on joutunut erityisesti suomalaisten miesten ivan kohteeksi. Seksuaalisen väkivallan torjumiseen kohdistuvaa kampanjaa sekä sitä eteenpäin vieviä ihmisiä vastaan on hyökätty toistuvasti asenteellisin, vääristelevin ja jopa uhkaavin kommentein.

Yhtälailla #metoo-liikettä on vähätelty alusta lähtien. Ennen kaikkea miehet ovat kertoneet, kuinka kampanja on “mennyt liian pitkälle”. Ihmiset, jotka ovat jo vuosia sitkeästi pyrkineet tuomaan aihetta yhteiskunnalliseen keskusteluun, ovat joutuneet vihapuheen ja uhkailun kohteeksi. Kun naiset ovat puhuneet seksuaalisesta väkivallasta, se on johtanut mm. raiskauksilla uhkailuun, useimmiten jälleen suomalaisten miesten toimesta. Tämä on yksiselitteisesti väärin.

Viimeistään nyt on aika kuulla seksuaalisen väkivallan ja häirinnän uhreja, ei vaientaa heitä tai lietsoa lisää pelkoa.

Seksuaalinen väkivalta ei ole Suomessa uusi ilmiö, eikä se ole rantautunut tänne maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden myötä. Suomi on jo pitkään ollut perheväkivallassa eurooppalaisten tilastojen kärjessä. EU:n perusoikeusviraston mukaan noin puolet suomalaisista naisista on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. Tutkituista 28 EU-maasta Suomea enemmän väkivaltaa esiintyy vain Tanskassa.

Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ilmoitusten määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea se, että lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä on koulutettu tunnistamaan väkivallan jälkeisiä oireita. Lisäksi aiheesta uskalletaan nykyään puhua enemmän. Kouluterveyskyselyn (2017) mukaan 8.-9. luokkalaisten tytöistä 8 % ja pojista 5 % olivat kokeneet seksuaalista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Vaikka luvut ei suoraan kerro tapahtuneiden rikosten määrän lisääntymisestä, ne maalaavat synkkää kuvaa siitä, miten lasten oikeus koskemattomuuteen ja kasvurauhaan toteutuu Suomessa.

Meidän tulee löytää oikeat ratkaisut, ettei yksikään lapsi, nuori tai aikuinen joutuisi seksuaalisen tai muun väkivallan uhriksi. Meidän tulee löytää oikeat ratkaisut, ettei yksikään ihminen joudu pelkäämään kotona, kadulla tai koulussa. Yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei ole ja siksi on tärkeää, että asiasta keskustellaan laajasti. Yksi asia on kuitenkin selvää: rasismi, ihmisryhmien tuomitseminen ja uhrien syyllistäminen ovat vääriä tapoja vaikuttaa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjunnassa tarvitaan monia toimia.