Valitse sivu

Kouluterveyskyselyn mukaan 8.-9.-luokkalaisista tytöistä 30 prosenttia ja pojista 20 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan 39 prosenttia naisista oli kokenut häirintää viimeisen kahden vuoden aikana ja miehistä 17 prosenttia. Sekä naiset (46%) että miehet (35%) ilmoittivat häirinnän tapahtuneen useimmiten heille tuntemattoman ihmisen toimesta. Häirinnässä ei siis ole kyse ei ole harvojen ongelmasta vaan laajamittaisesta ilmiöstä.

On hankala arvioida, kuinka suuri osuus häirintätapauksista tapahtuu joukkoliikenteessä. Kuitenkin useat naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja rodullistetut henkilöt ovat kertoneet, miten joukkoliikenne luo heissä turvattomuuden tunnetta. He tai joku heidän tuntemansa henkilö on joutunut häirinnän tai esimerkiksi rasistisen syrjinnän kohteeksi julkisissa liikennevälineissä.

Häirintään ja seksuaalirikoksiin liittyy olennaisesti pelon maantiede, mikä tarkoittaa sitä, että tietyt julkiset tilat luovat turvattomuuden tunnetta eri ihmisryhmille. Se puolestaan rajoittaa ihmisen halua ja uskallusta liikkua vapaasti tahtonsa mukaan. Julkisten tilojen tulee olla turvallisia ja myös tuntua turvallisilta kaikille – niin myös joukkoliikenteen. Pelon maantieteeseen voidaan vaikuttaa tiedostavalla ja huomioonottavalla tilojen suunnittelulla, mutta myös omalla käyttäytymisellä.

Meistä jokainen voi vaikuttaa positiivisesti tilan turvallisuuteen. STOP! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanja ohjeistaa häirintätilannetta todistavan henkilön toimimaan, tukemaan ja kertomaan. Toimia voi kysymällä häirinnän kohteeksi joutuneelta onko kaikki hyvin tai tarvitseeko hän apua. Sivustaseuraaja voi myös muulla tavalla osoittaa olevansa tukena, esimerkiksi ottamalla katsekontaktin. Tarkoituksena on osoittaa teon uhrille, että hän ei ole yksin. Jos tilanne vaatii, kuljettajaa voi pyytää poistamaan häirikkö kulkuvälineestä.

Tärkeintä on saada tilanne loppumaan ja varmistaa, että teon kohteeksi joutuneella ihmisellä on kaikki tilanteeseen nähden hyvin.

Kun häirintätilanne on ohi, uhrilta voi kysyä, voisiko häntä vielä auttaa jotenkin ja pääseekö hän varmasti turvallisesti kotiin. Tilanteesta on myös hyvä raportoida kuljettajalle, järjestyksenvalvojalle tai poliisille. Vaikka tilanne olisi jo selvitetty, erilaiset häirintätilanteet on aina hyvä tehdä näkyväksi, jotta niihin voidaan tehokkaammin puuttua myös tulevaisuudessa.

Vaikka jokaisella on velvollisuus puuttua häirintään, me haluamme kannustaa ennen kaikkea miehiä tarjoamaan tukensa. Häirintään puuttuminen ei ole helppoa kenellekään, mutta vielä vaikeampaa se on niille, jotka joutuvat pohtimaan, joutuvatko he itse mahdollisesti kohtaamaan häirintää ja aggressiota antaessaan apua. Siksi onkin niin tärkeää, että miehet osoittavat toimillaan, ettei häirintä ole koskaan hyväksyttävää.

Me lupaamme puuttua häirintään ja syrjinnän eri muotoihin aina, kun näemme sitä. Teethän sinäkin saman lupauksen?

Janne Salakka
puheenjohtaja, Miehet ry

Juho Pylvänäinen
varapuheenjohtaja, Miehet ry

Alkuperäinen julkaisu