Valitse sivu

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Yhdelle se merkitsee naisten yhtäläisten oikeuksien tunnustamista, toiselle se on päivä muiden joukossa. Tapoja viettää naistenpäivää on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä. Se voi olla vierailu äidin tai siskon luona tai marssi sukupuolittuneen väkivallan uhrien puolesta. Jokainen meistä tekee valinnan siitä, miten päivää haluaa viettää ja mitä asioita nostaa esille.

Meille päätös on selvä. Haluamme antaa Miehet ry:ssä täyden tukemme naisille ja muille sukupuolensa takia syrjintää kohtaaville. Haluamme myös kannustaa sinua, parhain kanssamies, tekemään samoin.

 

“Millä oikeudella Miehet ry kertoo minulle, mitä saan ja en saa tehdä?”

Sukupuolten tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Siksi meille on selvää, että aivan jokaisen tulee osallistua tasa-arvoisen maailman rakentamiseen. Feministisenä miesjärjestönä koemme samalla, että meidän on erityisen luontevaa puhua juuri miehille. Kun nostamme epäkohtia maailmasta esille, se ei ole syytös yksittäistä ihmistä kohtaan, vaan kutsu tasa-arvotyöhön. 

Emme voi pakottaa ketään toimimaan tasa-arvon puolesta, mutta meillä on täysi oikeus pyytää. Me miehet muodostamme noin puolet väestöstä, joten olisi kohtuutonta jättäytyä tasa-arvotyön vapaamatkustajiksi. Erityistä velvoitetta tuo se, että yhteiskunnallinen valta on edelleen monesti keskittynyt miehille. Toisin sanoen tasa-arvon edistäminen on meille ainakin rakenteellisesti helpompaa. Mikäli tasa-arvotyö tuntuu kaikesta huolimatta täysin yhdentekevältä, se kertoo etuoikeudesta.

 

“Mikä ihmeen etuoikeus?”

Etuoikeus tarkoittaa aktiivisen syrjinnän puutetta. Se luo meille katvealueita, joiden olemassaoloa emme välttämättä edes tiedosta. On helppo olla ajattelematta kiveä kengässä silloin, kun kengässä ei ole kiveä. Koska ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa yhteiskunnassa, toisilla menee enemmän voimia arjessa kohdatun syrjinnän, ennakkoluulojen ja häirinnän käsittelyyn. Siksi on oikein ja reilua, että me, jotka emme kohtaa tai kohtaamme vain vähän syrjintää, tuemme heitä, joiden asema ei ole yhtä etuoikeutettu. 

Toivon, että luet tätä tekstiä edelleen, mies. Tämä on nimittäin tärkeää: Etuoikeus ei tarkoita sitä, että ihmisellä menisi automaattisesti kaikki hyvin. Työpaikan voi menettää tai masennukseen voi sairastua, vaikka ei kohtaisi aktiivista syrjintää. Lisäksi on muistettava, että ihminen voi olla etuoikeutettu yhdellä elämän osa-alueella ja huono-osainen toisella. Valkoinen heteromies ei lähtökohtaisesti kohtaa ihonväriin, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvää syrjintää, mutta hän voi olla asunnoton, vankilassa tai syrjäytynyt.

 

“Mutta miksi kaikki miehet sitten esitetään hirviöinä?”

Vastaus kysymykseen voi olla hieman yllättävä, sillä ei esitetä. Suuri osa tuntemistani miehistä on vallan ihania, hyvää tahtovia ihmisiä. Feministi jos kuka näkee ihmiset monimuotoisina yksilöinä, joiden kaikkien elämäntilanne, kiinnostuksen kohteet, yhteiskunnallinen asema ja ajatuksenjuoksu eroavat toisistaan. Seksuaalirikollinen on tasan itse vastuussa teoistaan, eivätkä muutamien teot leimaa kaikkia miehiä. Yksi asia meidän tulee kuitenkin kollektiivisesti lopettaa: haitallisten ilmiöiden vähättely. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä on paljon yleisempää, kuin moni tiedostaa.

Lukuisat yhteiskunnalliset syrjinnän ja häirinnän muodot ovat vahvasti sukupuolittuneita. Seksuaalinen väkivalta kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. “Toisen työvuoron” eli kotitöiden ja lastenhoidon vastuu kasautuu usein naisille. Pörssiyhtiöiden johdossa on selkeästi vähemmän naisia kuin miehiä. Vihapuhe kohdistuu yleensä naisiin ja vähemmistöihin. Naisvaltaiset alat ovat heikommin palkattuja kuin vaativuudeltaan vertaiset miesvaltaiset alat. Raskaussyrjintä on edelleen yleistä.

Keskimääräisen miehen on hankalaa vaikuttaa tietyn alan palkkaukseen tai siihen, kenet pörssiyhtiön johtoon valitaan. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin: Onko yleisesti hyväksyttyä, että kahdesta yhtä vaativasta työstä maksetaan eri palkkaa? Onko seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneen urheilijanuorukaisen tai taiteilijan ura ja maine tärkeämpi kuin uhrin oikeudet? Komppailitko kaveria, kun hän puhui rasistisesti jostakin ihmisryhmästä? Onko hyväksyttävää puhua halventavasti naisista? Kukaan ei ole syyttänyt sinua kaikesta tästä, vain pyytänyt puuttumaan siihen.

 

“En tarkoittanut loukata, joten ei voi loukkaantua”

Samalla kun teemme yhdessä hyvää kaikkien hyvinvoinnin ja oikeuksien eteen, on tärkeää muistaa, että me kaikki myös töppäilemme. On mahdollista esimerkiksi käyttää loukkaavaa kieltä tiedostamattaan. Jos asiasta huomautetaan, se on riittävä syy pyytää anteeksi. Eräs ystäväni tiivisti asian onnistuneesti: Jos astut vahingossa toisen varpaille, kipu on todellista siitä huolimatta, tarkoititko tehdä niin. Tarkoituksella on totta kai merkitystä, mutta hyväkään tarkoitus ei poista tarvetta pyytää anteeksi. 

Samaa periaatetta voi soveltaa laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se, että vain harvat tietoisesti syrjivät ei tarkoita sitä, etteikö syrjintää tapahtuisi. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että naisten osuus sinfoniaorkesterissa lisääntyi, kun soittokokeen asetelmaa muutettiin siten, että rekrytoijat eivät enää tienneet soittajan sukupuolta. Tiesivätkö arvioijat, että he suosivat miessoittajia rekrytoinnissa? Eivät välttämättä. Ajattelevatko he harjoittavansa syrjintää? Todennäköisesti eivät.

Siksi on tärkeää oppia vastaanottamaan palautetta, kun joku huomauttaa sinun toimineen loukkaavasti tai muuten väärin. Kyse on usein juuri niistä katvealueista, joita emme itse tunnista. Siksi on myös niin tärkeää muistaa kuunnella juuri heitä, joita haluaa auttaa. Kritiikin saaminen ei myöskään tarkoita sitä, että on huono ihminen. Tärkeintä on se, miten asiaan suhtautuu ja miten virhettä käsittelee. Oman virheen myöntäminen ja anteeksi pyytäminen ei ole alistumista, epämiehistä tai osoitus heikkoudesta – se osa normaalia kanssakäymistä.

 

“Tämä ei ole minun taisteluni”

Naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on arvokasta, vaikutti se omaan elämään tai ei. Tasa-arvotyötä ei tehdä oman hyödyn tai kiitoksen toivossa vaan siksi, että se on oikein. Kukaan ei voi kuitenkaan pakottaa sinua liputtamaan tasa-arvon puolesta, osallistumaan Pride-kulkueeseen, vaihtamaan profiilikuvaan Suostumus2018-kehystä tai katsomaan Hannah Gatsbyn Nanettea. Eikä sillä edes ole arvoa, mikäli et aidosti halua omaksua yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita.

Tasa-arvotyö ei ole aina helppoa ja yksinkertaista, mutta se on sitäkin tärkeämpää. Siksi on hyvä muistaa, että työtä ei tehdä yksin. Jos tahdot edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, minä ja monet muut feministit autamme sinua mielellämme. Joten mies, teet niin kuin teet. Tiedä kuitenkin, että kutsu on voimassa – olet lämpimästi tervetullut rakentamaan jokaiselle tasa-arvoisempaa huomista.

 

Hyvää naistenpäivää kaikille!

 

Janne Salakka
Miehet ry puheenjohtaja

Etusivulle