Valitse sivu

Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on pääpiirteittäin säilynyt samanlaisena koko itsenäisyyden ajan. Järjestelmässä koettiin suuri muutos 1990-luvulla, kun naisille avattiin mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Nykyinen yleinen asevelvollisuus koskee edelleen vain miehiä, mutta keskustelua järjestelmän tasa-arvoistamisesta on käyty viime vuosina varsin tiuhaan. Julkisuudessa käydyistä keskusteluista voi päätellä, että muutokselle on tarvetta. Viimeksi naisten mahdollinen asevelvollisuus nousi keskusteluun, kun Jehovan todistajien erivapaus asevelvollisuudesta kumottiin vuonna 2019. Vuonna 2019 käynnistyi myös asevelvollisuuden tasa-arvoistamiseen tähtäävä Asepalvelus 2020 -kampanja. Presidentinvaaleissa vuonna 2018 ja eduskuntavaaleissa vuonna 2019 monissa vaalikoneissa kysyttiin, pitäisikö myös naiset käskeä kutsuntoihin. Asevelvollisuuslain muina ongelmina on otettu esille muun muassa siviilipalveluksen rangaistuksenomaisuus ja totaalikieltäytyjien vankeusrangaistus, joista on tullut kritiikkiä myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalilta. Tasa-arvolaissa säädetään tällä hetkellä, että vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta ei pidetä sukupuoleen perustuvana syrjintänä, mitä voidaan pitää todellisen tasa-arvon näkökulmasta ongelmallisena. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa on siirrytty tasa-arvoisiin järjestelmiin.

Argumentteja asevelvollisuuden tasa-arvoistamisesta on kuultu monenlaisia; puolesta ja vastaan ja jotain siltä väliltä. Yleisimpiä vasta-argumentteja ovat olleet muun muassa rahoituksen puute, sotilaallisen tarpeen puute ja puolustusvoimien tilakapasiteetin puute. SuomiAreenassa vuonna 2018 käydyssä keskustelussa varusmiespalveluksesta ja tasa-arvosta silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) totesi lisäksi, että maanpuolustusta ja tasa-arvoa ei tule sekoittaa. Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) ehdotti vuonna 2017 mallia, jossa naisille määrättäisiin jonkinlainen oma kansalaispalvelus. Kanervan ehdotus ylläpitäisi kuitenkin sukupuolten epätasa-arvoa ja sukupuolistereotypioihin liittyviä käsityksiä, mistä syystä sitä ei voi pitää erityisen varteenotettavana tai toteuttamiskelpoisena. Rahoitusta, tilakapasiteettia ja sotilaallista tarvetta on tasa-arvon puolestapuhujien kommenteissa luonnehdittu ratkaistavina olevina asioina eikä ylitsepääsemättöminä ongelmina.

Sotilaallisen tarpeen puute vasta-argumenttina tarkoittaa, että nykyinen reservin määrä ja vuosittain koulutettavien sotilaiden määrä on riittävä. Asevelvollisuuden tasa-arvoistaminen ei kuitenkaan tarkoita, että reservin määrää tai joukkotuotettavien sotilaiden määrää tarvitsisi korottaa. Rahoituksen puute perustuu joukkotuotettavien sotilaiden lisäksi kutsuntojen kustannusten kasvuun. Kutsuntojen kustannuksista pitäisi tehdä erikseen laskelmia, jotta sitä voisi käyttää järkevänä perusteena. Varuskuntien tilakapasiteettiakaan ei voida pitää varsinaisena ongelmana, mikäli vuosittain koulutettavien sotilaiden määrä ei merkittävästi kasvaisi. Naisille ja miehille ei tarvita erillisiä tiloja eikä niitä tälläkään hetkellä ole tarjolla esimerkiksi merivoimien aluksilla. Maanpuolustus voidaan järjestää tasa-arvoisella tavalla ilman, että Suomen puolustuskyky vaarantuu tai heikentyy. Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg esitti Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan järjestämässä Maanpuolustus ja tasa-arvo -seminaarin puheenvuorossaan myös kysymyksen siitä, voiko tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle perustuvaa yhteiskuntaa turvaava instituutio pohjautua tasa-arvoa vastaan sotivalle järjestelmälle. Tallbergin esittämää kysymystä olisi syytä pohtia, kun mietitään nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää osana suomalaista yhteiskuntaa.

Elisabeth Rehnin perustama ajatushautomo Bank of Ideas on esittänyt oman mallinsa tasa-arvoisen asevelvollisuusmallin pohjaksi. Mallin ajatuksena on kansalaispalvelus, jonka voisi suorittaa asepalveluksena tai siviilipalveluksen korvaavana varautumispalveluksena. Totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksista luovuttaisiin. Ajatushautomon mukaan heidän mallinsa lisäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta, säilyttäisi nykyisen puolustuskyvyn ja lisäisi kokonaisturvallisuutta. Palveluksesta kieltäytyjille tulisi maksettavaksi erillinen vero, johon on otettu mallia Sveitsistä. Bank of Ideasin malli on toistaiseksi ainoa perusteellisesti mietitty muutosesitys.

Julkinen keskustelu asevelvollisuudesta osoittaa, että asia koetaan yhteiskunnassa tärkeäksi, olivat keskustelijat asiasta mitä mieltä tahansa. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet on kirjoitettu Suomen perustuslakiin, minkä lisäksi Suomen on noudatettava myös kansainvälisiä sopimuksia. Miehiä koskevan asevelvollisuuden perinteet ovat syvällä yhteiskunnan rakenteissa, mikä on hankaloittanut asiasta käytävää keskustelua. Tasa-arvon näkökulmasta on selvää, että järjestelmää on muutettava. Tulevan hallituksen olisikin käynnistettävä selvitys siitä, miten maanpuolustus voidaan tulevaisuudessa järjestää siten, että se ei syrji ketään. Vasta-argumentit on otettava huomioon, kun rakennetaan uutta järjestelmää. On selvitettävä muutoksen kustannukset ja mahdollisesti tarvittavat tilaratkaisujen muutokset. Kokonaisuudistuksen on tietenkin perustuttava maanpuolustuksen tarpeisiin. Modernia ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ei kuitenkaan pidä puolustaa perustavanlaatuiseen epätasa-arvoon ja vanhentuneisiin sukupuolistereotypioihin pohjautuvalla järjestelmällä.

 

Juho Pylvänäinen

Miehet ry varapuheenjohtaja