Valitse sivu

Suomessa politiikan sukupuolittuminen on jo useimmille tuttu ilmiö: miehet ovat yliedustettuina arvokartan oikeistokonservatiivisessa nurkkauksessa, kun taas naisilla on enemmistö punavihreällä sektorilla. Äänestyskäyttäytyminen tietysti heijastaa asenteita laajemminkin, joten on kiinnostavaa pohtia niiden taustoja.

Muistatteko vielä uutisen, jossa kerrottiin miesten välttelevän kierrätystä, koska he pelkäsivät vaikuttavansa naisellisilta? Juttu perustui tutkimukseen, jonka mukaan miehet karttavat ympäristöystävällistä toimintaa varjellakseen maskuliinisuuttaan. Se ei tule yllätyksenä kenellekään ekoaktivismia somessa harrastaneelle: miesoletetut vegaanit ja kasvissyöjät ovat vääräleuoille “soijapoikia” ja “ituhippejä”, eläinoikeustoimijat “kettutyttöjä” ja luonnonsuojelijat “viherpipertäjiä”. Vaikka kaikki pilkka ei katso sukupuolta, käy ilmeiseksi, että sen pyrkimyksenä on leimata toiminta feminiiniseksi, heikoksi puuhasteluksi ja tosimiehelle vastakkaiseksi.

Sama pätee tietysti myös feminismiin. Äärioikeiston kommentaattorien suosikkiteoria on, että feminismiä kannattavat miehet haluavat ainoastaan parantaa osakkeitaan parisuhdemarkkinoilla — eivät he muuten sukupuoltaan pettäisi. Ajatus siitä, että joku vilpittömästi haluaisi purkaa ahtaita sukupuolinormeja ja muuttaa yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi tuntuu olevan liian vaikeasti sulateltava.

Yhdysvalloissa on tutkittu suhtautumista transoikeuksiin esimerkiksi urheilun sukupuolijaon kautta. Siellä miehet vastustavat selvästi naisia enemmän transnaisten ja -tyttöjen osallistumista naisten sarjoihin, vaikka oikeistokonservatiivien näkökulmasta tämä “uhka” kohdistuu juuri naisiin. Politiikan tutkija Andrew Proctor selittää ilmiötä transmisogynialla, joka puolestaan syntyy patriarkaatin kokemasta uhasta. Usein transoikeuksien noustessa julkiseen keskusteluun kyse onkin juuri transnaisista.

Meillä Suomessa suhtautuminen pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin on myös sukupuolittunutta, kuten Kunnallisalan kehittämissäätiön viimevuotinen tutkimus kertoo: naiset ovat jonkin verran miehiä valmiimpia ottamaan heitä kotipaikkakunnalleen. Etenkin turvapaikanhakijamiehet leimataan usein uhkaksi ja myös seksualisoidaan törkeällä tavalla, yleensä juuri miesten toimesta.

Mistä näitä esimerkkejä yhdistävä “maailmanparantamisen” sukupuolittuminen sitten kertoo? Tuskin miehet luonnostaan ovat konservatiivisempia ja immuunimpia maailmantuskalle, joten selitys on mitä ilmeisimmin kulttuurillinen. Yllämainitut pohdinnat hauraasta maskuliinisuudesta ja uhasta miesten yhteiskunnalliselle vallalle ovat varmasti tärkeitä tekijöitä, itse mainitsisin myös perinteisen miehisen elämäntavan haastamisen.

Ahtaat sukupuoliroolit aiheuttavat monenlaista pahoinvointia, myös eettisen kriisin kanssa kamppaillessa. Miehet voisivat varmasti paremmin, jos onnistuisivat purkamaan haitalliset ajatusmallit kestävämmän elämäntavan tieltä.

Ville Savonlahti

Miehet ry:n varapuheenjohtaja