- Koen miehuuden hyvällä tavalla velvoittavana osatekijänä jokapäiväisessä elämässäni. Miehellä on käytöstavat kunnossa, mies huolehtii pienemmistään, mies ei menetä hermojaan provosoituna, mies vastaa sitoumuksistaan.
- Silloin kun huomaan poikkeavani tavalla tai toisella siitä, millaisen uskon ”normaalin” keskivertomiehen olevan.
- Miehuus on minulle sekä positiivinen ja negatiivinen asia. minulle on hankala määrittää mikä omassa sukupuolisuudessani määrittyy maskuliinisuudeksi ja feminiinisyydeksi. miehuudessa on minulle paljon ilon aiheita, mm. hyväksyvä läsnäolo, rauhallinen asioiden puinti, rehellisyys ja heikompien auttaminen. maskuliinisuutta tuntuu olevan hankala määrittää positiiviseksi aikana, jolloin toksinen maskuliinisuus on tuotu suurennuslasin alle. negatiivista eli toksista miehuutta on varmasti ylivalta, väkivalta, pinttyneet sukupuoliroolit, tunteiden näyttäminen heikkoutena, itseviha ja penis/yhdyntäkeskeisyys. ongelmia tuottaa myös jatkuva oletus miesten väkivaltaisuudesta ja pinnallisuudesta, joka tuntuu olevan tämän hetken kaanonia – ikäänkuin miehet olisivat pilalla syntymästään lähtien verrattuna naisiin. miehenä on helpompaa saada kapitalistisessa yhteiskunnassa rahaa, valtaa ja hyväksyntää, mutta hankalampaa saada tunteellista hyväksyntää, hellyyttä ja kokemusta turvallisuudesta.
- Yhteiskunnassa rakennetut olettamukset miehistä vahvoina ja murtumattomina
- Enpä juuri enää mieti, lukuunottamatta em. vähemmistöstressimerkitystä.
- Kovuus, aggressiivisuus, myötätunnottomuus, yksin pärjääminen, väkivallan ihannointi, tunteettomuus
- Joidenkin vanhempien miesten seurassa on jännitettä, ikäänkuin pitäisi olla mukana seksistisissä vitseissä tai muuten katsotaan kieroon ja jätetään yksin.
- Aika harvoin sitä tietoisesti ajattelee sukupoliroolitujsen kautta. Minä olen minä.
- En koe tarvetta miehuuden korostamiseen. Olen herkkä, ehkä jopa erityisherkkä ja inhoan monia sellaisia asioita, jotka yhdistetään miehisyyteen stereotyyppisesti. Kuten urheilua, tekniikkaa yms. Tiedostaen ajattelen ehkä seksuaalisesta.
- Miesseurassa. Negatiivisia ajatuksia kumpuaa.
- Parisuhteessa.
- En koe itseäni mieleltäni kovin ”miehekkääksi” niissä rajoissa missä yhteiskunta olettaa. Olen mies, mutta miehuus käsitteenä herättää lähinnä itselle vieraita mielikuvia äijämeiningstä ja siihen liittyvästä pullistelusta.
- En ajattele lainkaan paitsi kun siitä tehdään numero. Nyt miettiessäni kysymyksen takia sukupuolisuutta, olen (miehenä) palkannut alaisekseni enemmän naisia kuin miehiä miesvaltaisella alalla. En ole ajatellut asiaa sen enempää, koska sukupuoli ei ole minulle oleellinen asia.
- On hienoa olla mies, samalla ajattelen, että naisten on hienoa olla naisia!
- Olen pohtinut ajoittain, olenko ”liian maskuliininen” siinä suhteessa, että identiteetissäni ei jää tilaa herkkyydelle. Sittemmin olen alkanut tavoitteita ”valistunutta maskuliinisuutta”, johon ajattelen kuuluvan myös herkkyyden ja tunneilmaisun. Tätä kuitenkin edelleen mietin sellaisissa tilanteissa, joissa halun ilmaista esimerkiksi herkkyyttä tai hellyyttä.
- En oikeastaan ajattele. Minulla on tanssiharrastus jonka takia koen sukupuoleni erittäin vapaasti. Nuorempana en kokenut itseäni niin miehisenä, sillä en ollut kiinnostunut tyypillisistä miesten aiheista ja koin olevani muita fyysisesti ja henkisesti heikompi.
- Tehdessäni seksuaalikasvatustyötä (erityisesti, kun puhe itsetuntemuksesta ja seksuaalisesta itseilmaisusta)
- Hämmennystä sen epämääräisyyden vuoksi. Itse käytän sitä lähinnä yhteyksissä jossa haluan korostaa tietynlaista macho-käyttäytymistä sarkastisesti.
- Miehuus voi olla typerää äijäilyä, jossa naisista ja vähemmistöistä puhutaan halventavaa kieltä käyttäen.
- Miehuus pitäisi olla jotain muuta, kuten lapsista huolehtimista ja erilaisuuden kunnioittamista.
- Oli ihminen millainen tahansa, mutta tämän itsetunto on kunnossa tämä yleensä pärjää. ”toksinen maskuliinisuus” itselle opettaa ajatteluun missä vastaat itse asioistasi ja voitat haasteet. Tämä on ainakin itselleni toiminut.
- Yöllä kävellessä kaupungilla tietoisesti väistän nuoria naisia, jotteivät he kokisi oloaan uhatuksi. Isona miehenä minuun helposti liitetään tiettyjä konnotaatioita.
- Positiivisia miesten malleja, luotettavuutta, vastuunkantoa, heikommista huolehtimisesta
- Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä pohtiessani yritän tiedostaa omat etuoikeuteni korkeakoulutettuna valkoisena heteromiehenä. Pyrin tiedostamaan ymmärrykseni rajat, jolloin en kuvittele voivani puhua kenenkään muun suulla. Etuoikeuksiaan voi hyödyntää taistelussa paremman maailman puolesta silloin, kun tunnistaa ne.
- Miehuus on ok, mutta toksinen maskuliinisuus on mikä aiheuttaa ongelmia.
- Positiivisia. Olen sinut itseni ja miehuuteni kanssa. Välillä harmitta se kun tarjoaa apuaan ja se ohitetaan ”mä en tarvii miestä mun avuksi”… pelkkä ei kiitos olisi riittänyt.
- Riippuu mitä miehuudella tarkoitetaan ja missä kontekstissa. Tuntuu hieman turhalta konseptilta – samoja ilmiöitä ja ominaisuuksia mitä miehuuteen liitetään voi käyttää ilman niiden kytkemistä sukupuoleen. Ehkä miehuuden käsite ja sen kulttuurihistoria ohjaa ja haittaa omaa elämää turhaankin.
- Melko negatiivisia.
- Miehuutta on monenlaista. En vaivaa asialla paljoa päätäni. Töissä tulee toisinaan vitsailtua perinteisistä sukupuolirooleista, koska alani on niin naisvaltainen. Läppä on kuitenkin hyväntahtoista rooleille naureskelua. Lähin ystäväpiirini koostuu muista miehistä. Vietämme usein viikonloppuja miesten kesken rennoissa tunnelmissa. Sukupuolten välistä kuilua tulee ajateltua vasta kun mukaan lyöttäytyy toisinaan kavereiden puolisoita tai muita naisia. Silloin huomaa, että kaikki muuttavat käytöstään ja miehinen läpänheitto vähän rauhoittuu. Omaksutaan rooleja.
- Suhtaudun termiin kohtalaisen neutraalisti. Sen avulla pystyy heittää sarkastista ”ole mies ja vaihda vaippa”-läppää.
- Romanttisissa tilanteissa. Suorituspaineita tulee.
- Miehuus on olla vahva ja päättäväinen, itsevarma, näin stereotyyppisesti. Miehuuden pitäisi olla laajempi käsite. Miehen pitäisi maksaa ruoka mielestäni treffeillä, mikä menee taas klassiseen miehuuteen.
- Tuntemattomissa miesporukoissa vapaa-ajalla ei oikein kehtaa muuta kuin toteuttaa perinteistä miehuutta, ettei joudu erityisasemaan – hyvässä tai pahassa.
- Kun tapaan ihmisiä joilla on hyvin kapea käsitys sukupuolirooleista. Silloin miehuus on kuin tuulahdus menneestä.
- Seksi.
- Yleisissä tiloissa liikkuessani mietin usein mm. WC-tiloja. Miehuus on yliarvostettua yhteiskunnassamme.
- En varsinaisesti ajattele miehuuttani, koen olevani mies ja kaikki tapahtuu tämän pohjalta.
- Oikeastaan mahdoton sanoa, on olemassa niin laaja skaala, jolla miehuuttaan ilmaisevat.
- Viime syksynä mietin, että voisin aloittaa aikuisbaletin ja samalla mietin, että miten minut hypoteettisesti otetaan vastaan jne. Ehkä harrastuksiin liittyen mietin asiaa ja samalla sitä miten muut harrastusryhmässä näkevät minut, kun olen mies.
- Vahva, itsenäinen, toimelias
- Hyvin harvoin ajattelen asiaa. En koe olevani ”sukupuoli” vaan ihminen siinä missä muutkin. Miehuus sanana herättää ärsytystä ja negatiivista kuvaa miehistä.
- Työympäristössä ja työnteossa yleensä. Kodin turvaamisessa. Hyvällä tavalla oikein hyvää ja tärkeää, huonolla tuhoavaa.
- Rakennan oman mieskuvani itse ja pyrin aktiivisesti valitsemaan itse hyväksi näkemäni ”miehuuden” ominaisuudet ulkoisista paineista riippumatta. Tämä on omassa sosiaalisessa ympäristössäni helppoa. Miehuus osoittautuu tällä hetkellä vieraantuneisuutena, yksinäisyytenä ja vahvuutena kantaa kärsimystä – kaikki piirteitä joita en itse koe ollenkaan oleelliseksi omalle mieskuvalleni.
- Avoimet suhteet, polyamoria ja miesten panseksuaalisuus tulisi ottaa samanlaiseen suojeluun kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen oikeudet.
- En identifioidu ”suomalaiseksi” ”mieheksi”. Ajattelen sukupuolta hyvinkin usein, ja pääsääntöisesti yhteiskunnallisten ja historiallisten valta-asemien vuoksi miehuus tuntuu melko kurjalta ja inhottavalta asialta, vaikka tiedänkin ettei se sitä ”luonnostaan” ole.
- Miehiä tarvitaan, kuten kaikkia muitakin yhteiskunnan jäseniä. Tasa-arvokeskustelussa pitää ottaa huomioon, että nykymiehet eivät ole syyllisiä aiempien sukupolvien syrjiviin aikaansaannoksiin.
- Joskus parisuhteessa ja harrastuksessa, jossa on vähän miehiä. Olen aika pehmo mies ja olen opetellut parisuhteessa pistämään hanttiin ja puolustamaan omia oikeuksiani. Oli aikoja, jolloin olin tosi mateleva eikä se toiminut. Pitää olla terve itsekunnioitus, mutta se ei toki riipu sukupuolesta. Yleisesti ottaen maailma on mennyt parempaan suuntaan ja miesten roolimallit väljentyneet.
- Se on lähtökohtaisesti positiivinen asia, mutta välillä se mitä yhdistetään ”miehuuteen” tuntuu aika ahtaalta.
- Monet seksuaalisuuteen liittyvät tilanteet
- Miehuus sinänsä positiivinen asia. Monet sen perusteella asetut vaatimukset ovat ongelmallisia. Ajattelen miehuutta päivittäin.
- Pidän modernina miehuullisuutena muun muassa sitä, että hoidan lapsiani päivittäin. Minulla on oikeus hoitaa lapsiani, ja se on minulle tärkeimpiä asioita elämässä.
- Miehuus on minulle voimakasta iloa ja ylpeyttä tuottava asia. Koen todellisena maskuliinisuutena oikeuden elää omien arvojensa, tunteidensa ja moraalinsa mukaan. Miehisyys on kykyä puolustaa heikommassa asemassa olevaa. Kuitenkaan asettumatta heikomman yläpuolelle. Todellinen mies ei tarvitse todistella paremmuuttaan, vaan pystyy olemaan aidosti kumppani ja luotettava kanssakulkija. Tosi mies myös pystyy kohtaamaan omat heikkoutensa.
- En ajattele sitä juurikaan. se on oletusarvo. kaikki mitä mä teen ilmentää mun sukupuolen käytöstä jollain tavalla. mun miehuuteen kuuluu paljon tämänhetkisen perinteisen miehuuskäsityksen rajojen rikkomista esimerkiksi kosmetiikan ja pukeutumisen kautta.
- Parisuhteessa, tunteista puhumisen hetkillä on vaikea olla ajattelematta, etteikö sukupuoli jollain tapaa muokkaisi kokemusta. Myös tilanteet joissa huomaan että minulle on helppoa asiat, jotka joillekin muille ovat vaikeita, silloin tulee mieleen johtuuko tämä siitä että olen saanut ”poikamaisen” kasvatuksen. (Sama tosin kääntäen, jotkut tilanteet ovat varmasti samasta syystä minulle vaikeampia).
- ”Miehuus” herättää minussa: pitäis olla semmonen ettei saa näyttää tunteita, pitää olla itsenäinen selviytyjä uros, alfa, sanoa viimeinen sana, ja pitää luottaa vain äijjä frendeihin ”bros before hoes”. Oikeasti koen olevani ihminen jolla nyt sattuu olemaan sukupuolena ”mies”. Minussa on kaikenlaisia puolia eritilanteissa ja siksi ahdistaa ylipäätänsä tämä kahtia jako ”mikä on miehistä” ja ”mikä naisellista” ja sitten punnitaan oletko tarpeeksi mies
- Miehuutta on olla heikompien puolella ja apuna, muuten olet vain kiusaaja tai sivustakatsoja.
- En aktiivisesti ajattele sukupuoltani. Lähinnä törmään siihen muiden tahojen stereotyyppisen ajattelun yhteydessä ja koen sen ärsyttävänä ja surullisena. Olen silti ylpeä miehisyydestäni.
- Pukeutuminen.
- Silloin kun huomaa millaisia oletuksia kehoihin liitetään. En ymmärrä miten mikään positiivinen luonteenpiirre olisi riippuvaista miehuudesta, vaan kyse on aina yleisesti inhimillisistä positiivisista piirteistä. Toksinen maskuliinisuus taas on ikävän totta.
- Ahdistavan yksiulotteinen ja lokeroiva, haitallinen käsite. Miehuus käsitteenä ohjaa ajatusta aivan väärään suuntaan – yhteiskunta ei tarvitse pisaraakaan miehuutta eikä toisaalta naiseuttakaan. Se mitä tarvitaan, on erinäisten tilanteiden ja tavoitteiden mukaista osaamista, ymmärrystä ja ominaisuuksia – nämä eivät ole mistään miehuudesta tai naiseudesta riippuvaisia asioita, ellei ihmisiä joihinkin tällaisiin muotteihin kasvateta.
- Kun etuoikeuteni vaikuttavat käsillä olevaan tilanteeseen.
- ”Miehuus” ei itsessään sano kauheasti mitään. Ehkä se on juuri tätä oman näennäisen tasonsa alittavaa käyttäytymistä tai kielenkäyttöä. ”Äijyys” on sitä kun ollaan olevinaan niin kovia viinanjuojia ja panomiehiä että se on ulkopuolisista vähän surkuhupaisaa.
- Ajattelen sukupuoliasioissa. Miehuus herätti ennen negatiivisia konnotaatioita, mutta nykyään pystyn näkemään myös siinä positiivisia asioita.
- Olen aina ollut omissa sekä muiden silmissä käytökseltäni vähemmän ”miehinen” mies, koska olen luonteeltani pehmeä ja hyvin empaattinen introvertti ja nörtti. Vasta yli 20:n vuoden iässä näitä piirteitä olen oppinut arvostamaan ennemmin kuin häpeämään.
- Itselle miehuus tuo mieleen vastuunkannon ja rohkeuden. Miehisyyden kuvaus vaihtelee kaveripiirissäni.
- Pelkästään negatiivisia. Miehuus tuntuu ahdistavalta muotilta, johon pitäisi mukautua, vaikkei samaistuisi siihen yhtään.
- Ajattelen sitä usein: seurustelusuhteessa, koulussa, yhteiskunnassa, omassa ajattelussa. Mietin miten se vaikuttaa omiin mielipiteisiini, miten suhtaudun vaikka naisiin. Istun miehen malliin aika hyvin, eikä omaa miehuuttani kyseenalaisteta. Miehuus on vain osa identiteetistäni, enkä samaistu kaikiin miehiin kohdistuviin yleistyksiin. Olen kuitenkin mies siinä mielessä, että minut on kasvetettu siksi. Koen, että tällä on merkitystä yhteiskunnassamme, enkä voi vältellä sitä faktaa. Minulla on tietyjä etuoikeuksia, vaikka en identifioudukaan 100% miehen roliin. Otan vastuun omasta tekemisestäni ja yritän luoda uutta miehuuden kuvaa, jossa herkyyden näyttäminen olisi helpompaa. Saamani miehen mallit kuitenkin edelleen vaikuttavat minuun, enkä pysty niistä irtaantumaan vaikka haluasin.
- Miehuus herättää ristiriitaisia tuntemuksia
- Uutisia lukiessani en voi välttyä ajattelemasta miehistä vallankäyttöä, mikä näyttäytyy usein hyvin negatiivisella tavalla. Jos näen mainoksen, jossa on mies, se herättää ajatuksia siitä, millaisen kuvan se välittää miehestä, ja yleensä se ei miellytä, koska on kovin stereotyyppinen. Jos näen mainoksen, jossa on nainen, ajattelen, miten minä miehenä näen naisen, ja yleensä eri tavalla kuin mikä mainoksesta välittyy. Isänä koen miehuuden hyvin positiivisena, isyys on miehuuden parhaita puolia. Myös parisuhteessa miehuus tuntuu hyvältä, koska se mahdollistaa suhteen.Miehuus ulkopuolelta määrättynä roolina ei miellytä yhtään, enkä koe sukupuolta ylipäätään itselleni merkittävänä asiana. Voisin vaikka unohtaa koko sukupuolen.
- En oikeastaan koskaan. minä olen vain mä. Miehuudesta pitäisi olla ylpeä. kaikkia tulisi arvostaa.
- Miehuus on sana, jota yleensä käytetään negatiivisessa merkityksessä. En mielelläni ajattele mieheyttä, enkä assosioi itseäni mieheksi, koska niin monet julistavat pahan johtuvat ”mieheydestä” tai maskuliinisuudesta.
- Varsinkin maskuliinisissa miesvaltaisissa porukoissa saatan tuntea ulkopuolisuutta.
- Ei negatiivisia. Miehuutta on yhtä monenlaista kuin on miehiäkin, laaja spektri ja vapaus olla omanlaisensa.
- Naisten läheisyydessä ja harrastuksien parissa.
- Parisuhteessa. Rohkeutta, urheutta, maskuliinisuutta, fyysistä voimaa.
- Monissa asioissa, se on osa omaa identiteettiä. Viisautta, henkistä vahvuutta, johtajuutta, taitoa kuunnella ja keskustella, pyyteetöntä auttamisenhalua, lähimmäisenrakkautta, oman kansan ja kulttuurin arvostamista sekä palavaa maanpuolustustahtoa – jopa kuoleman uhalla.
- Useimmin sitä ehkä lähestyy sitä kautta, mikä näkökulma itseltä oman aseman vuoksi jää puuttumaan. Eli silloin, kun yrittää punnita yhteiskunnallisia asioita huolella. Miehuus on ensituntumalta vähän tunkkainen käsite, tulee kaikki vanhanaikaiset käyttäytymisnormit mieleen plus miehiin liitetty törppöilytapa. Toisaalta myös ne klassiset positiiviset puolet, mutta nekin tuntuu ehkä enemmän rakennetuilta kuin miehissä sisäsyntyisesti olevina. Moderni miehuus? Tällä hetkellä tuntuu että kukin rakentaa sitä omalla toiminnallaan.
- En koe itseäni miehekkääksi.
- Pyrin olemaan ajattelematta asioita tätä kautta. En halua uhriutua, enkä myöskään halua uusintaa jotain tyhjää miehuuden/miehisyyden ideaalia.
- Miehuus herättää ylpeyttä. En osaa sanoa, ehkä kuntosali tai muut fyysiset ponnistukset.
- Vaikka olen stereotyyppinen valkoinen, lihaa syövä heteromies, joka pitää monista ns. miehisistä asioista, en pidä siitä kun miehisyyttä korostetaan. Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää olla “miehinen” tai “maskuliininen”. Pukeudun miehisiin vaatteisiin, mutta en siksi, että korostaisin niillä miehisyyttäni, vaan koska se on minulle omin tyyli. Kaikenlainen “äijäily” on minulle vierasta.
- Haluaisin saada vähän takaisin kaksikymppisen herkkyyttä, en kokemattomuutta
- Vanhemmuuden myötä on tullut ajateltua paljonkin, että millaista mallia lapselleen näyttää. Oma saamani malli ei enää nykypäivänä toimi, ja haluaisin tarjota pojalleni jotain muuta. Aika pitkä tie kuitenkin alkaa purkamaan 40 vuoden aikana kertynyttä mentaalista painolastia ja konstruktoida jotain uutta tilalle kun esimerkitkin on vähän niin ja näin. Toivottavasti muutaman vuoden päästä julkisuudessa on esillä paljon eri tyyppisiä tapoja olla mies (tai hyvä henkilö). Perinteinen miehen malli on vahingollinen ja sitä tulee aktiivisesti kehittää.
- Aika harvoin sitä ajattelee aktiivisesti, mutta minusta tuntuu, että kun viimeisten vuosien aikana olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja sukupuolirooleihin, ajatus siitä että olen mies, on alati mielessä. Enkä ole varma pidänkö siitä. Ehkä se on tunne siitä, että on rajoitteita, mikä saattaa valkoiselle heteromiehelle olla uutta ja siksi epämukavaa, mutta kaipaisin vähän jeesiä siinä, että mitä seuraavaksi. Tunnistan omat etuoikeuteni, mutta mitä seuraavaksi? Ehkä samasta syystä miehuus herättää nykyään lähinnä negatiivisia tunteita. Patriarkaatti ja ”miehiset arvot” ovat pilanneet maailman ja syösseet meidät synkkään tulevaisuuteen. Toivottavasti tästä päästään eroon ennen kuin on liian myöhäistä. Se varmasti helpottaisi myös omaa henkilökohtaista taakkaa.
- ”Esson baarissa” saan olla mies.
- Oman poikani kasvatuksessa pohdin jatkuvasti, millaista ”miehen mallia” välitän hänelle ja miten hän kokee ympäristönsä odottavan häneltä miehen roolissa.
- En pidä tuota käsitettä kovinkaan tärkeänä
- Joka päivä useina hetkinä – etenkin kun kohtaa miehiä syrjivää/halveeraavaa materiaalia tai käyttäytymistä.
- Että en omaa tätä ”miehuutta”. Itselleni ns. ”miehuus” on ongelmista selviäminen, yksin pärjääminen ja määrätietoisuus.
- En ihmeemmin ajattele omaa miehuuttani. Miehuus sana on mielestäni vain melko turhaa kategorisointia. Olet miten tahdot, ei minua kiinnosta. Perinteinen maskuliininen miehisyys on typerää.
- Miehuus tuntuu vaivaannuttavalta, sillä se tulee esille vain tilanteissa joissa sukupuoleni ansiosta saan joitain etuja, tai kun jotkut muut suljetaan pois koska he eivät ole miehiä
- Sukupuolitetuissa tiloissa eli pukuhuoneissa tai vessoissa. Tietty miehisyyskoodi usein huvittaa, vaikka vähän tuskastuttaakin. Usein tuntuu, etten muiden mielestä ”suorita miehyyttä oikein” ja olen silmätikkuna, mutta en anna asian päästä liikaa ihon alle. Miehisyys on mielessä myös silloin, kun huomaan vaikkapa kanssakeskustelijan yllättyvän jostain itseeni liittyvästä epämaskuliinisesta asiasta (esim. kerron, etten omista autoa).
- Ympäristö sukupuolittaa jatkuvasti, töissä kuulee lauseita kuten ”sinä miehenä” sitä tai tätä. Miehuus on mielestäni vastuunottoa itsestään ja teoistaan, pyrkimystä kasvaa ajatuksissaan ja teoissaan, ja kannatella itseään heikompia kun he eivät jaksa tai pysty.
- En suuremmin jäsennä elämääni sukupuolen perusteella. Ehkä lähinnä omassa perhe-elämässä, missä olen biologisen lapseni isä ja lapsen äidin kumppani.
- Jokaisen tulisi olla vapaasti mitä haluaa vahingoittamatta muita.
- Miehuus on upea asia. Oikeanlainen maskuliinisuus ja miehekkyys on hienoa. Olen ylpeästi mies ja edustan miehuutta hyvin mielin.
- Lähinnä, että pääosin naisten takia miehet niitä ”miehisiä” piirteitä joutuvat esittelemään; nihkeää on deittailumarkkinoilla ujolla, epäassertiivisella ”ei-miehekkäällä” kaverilla.
- Kun minulta edellytetään tietynlaisia käyttäytymismalleja siksi että olen mies
- Usein illanvietoissa ja perheeni seurassa. Miehuus herättää minussa hyvin monenlaisia ajatuksia. Miehen pitäisi osata ja olla varma kaikesta tai muuten et ole miehekäs.
- Lähinnä nolottaa koska osa miehistä on täysiä mulkkuja.
- Ajattelen sitä lähes jatkuvasti. Ristiriitaisia.
- Eipä ole tarvetta korostaa tämmöisiä asioita. Ihmiskuntana olemme päässeet jo kivikaudelta pois.
- miehiin kohdistuu älyttömiä ulkonäköpaineita.
- Kyllähän miehuuteen tietynlainen kovuuden ajatus kuuluu. En tiedä ajattelenko sitä koskaan missään tilanteessa tietoisesti, vaan se on enemmänkin alitajuntainen ohjain, joka tietyissä tilanteissa saa suhtautumaan asiohin ”miehekkäästi”.
- Sinänsä miehuus herättää ristiriitaisia tunteita, haluan itse olla esim. parrakas ja lihaksikas, ja voin tietyissä asiayhteyksissä olla myös ”miehellisen” agressiivinen, samaan aikaan en pidä muista maskuliinisista miehistä enkä sinänsä maskuliinisesta käytöksestä yleisesti, ja varsinkin miehinen käsitys seksuaalisuudesta on minusta varsin epämiellyttävää.
- Lapsen kanssa neuvolassa ollessani naiset puhuivat ensisijaisesti lasteni äidille. Siinä tajusin sukupuoliroolini. Miehuuden pitäisi tarkoittaa vastuunkantoa, reiluutta ja sitä, että muista pidetään huolta, mutta nykyisin tuntuu, että se on vain synonyymi sosiaalidarvinismille.
- Miehuus liittyy mulla isyyteen.
- Kun tunnen jääväni ulkopuolelle tilanteesta liiallisen ”miehuuteni” tai sen puutteen vuoksi.
- Hyi ahdistaa miehuuden yksitoikkoisuus.
- Silloin kun pitää ottaa vastuuta muiden hyvinvoinnista ja miehuus edustaa juuri tämänkaltaisia positiivisia asioita.
- Negatiivisia, uhoa ja epäherkkyyttä.
- Ettei saisi olla haavoittuva tai heikko.
- Toksinen maskuliinisuus on ollut minulle tärkeä termi oppia. Valitettavasti ensimmäiseksi miehuudesta tulee negatiivisia ajatuksia, koska toksista maskuliinisuutta on ympärillä niin paljon. Kuitenkin minulle miehuus tarkoittaa avuliaisuutta ja empaattisuutta. Muitten hyvin kohtelua.
- Ensimmäisenä miehuudesta tulee mieleeni kollektiivinen miesten syyllistäminen.
- Lähes jatkuvasti monissa tilanteissa joudun ajattelemaan sukupuoltani (transmies) ulkoa tulevan paineen takia. Etenkin uudet vastaantulevat tilanteet aiheuttavat ahdistusta. Pahimpien joukkoon kuuluu julkisissa vessoissa asiointi. ”Miehuus” herättää sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia. Positiivisia: vahvuus, hyvä itsetunto, itsevarmuus, aktiivisuus. Negatiivisia: tunteettomuus, tunteiden kieltäminen, aggressio.
- En oikeastaan koskaan tule ajatelleeksi omaa sukupuoltani. Sana miehuus vertautuu mielessäni ikäviin puoliin miehuudesta, äijämäisyyteen, perinteisiin ”miehen arvoihin” ja konservatiivisuuteen. Nimenomaan henkisellä puolella. En pidä itseäni miehekkäänä sanan siinä merkityksessä jona sen koen, vaikka en kiellä miestä minussa ja tunnistaudun olevani cis-mies. En vain koe miehuuden olevan etu taikka haitta, joka erottuu jollain luonteenpiirteillä naisesta.
- Olen ylpeä siitä, että olen poika. En koe sukupuoleni takia olevani missään ”valta-asemassa” kehenkään nähden, vaikka feministit niin väittävätkin.
- Kun havaitsen miten paljon vähemmän etuoikeutetussa asemassa olevien kokemukset poikkeavat omistani.
- Pukeutuessa ja vaatteita ostaessa, valokuvia ottaessa, muiden puhuessa miehistä yms. Tällä hetkellä tulee lähinnä mieleen toksinen maskuliinisuus ja miehuuden ahdas ”hyväksyttävyys”
- Miehuus on rationalisuutta.
- Täytyy olla henkisesti ja fyysisesti vahva.
- Seksissä. Lähinnä huolestuttaa jos potenssin kanssa ongelmia. En koe olevani vähemmän mies, mutta miehellisellä elimellä on miehellisiä ongelmia ja iän myötä niitä on joutunut ajattelemaan.
- Olen ihan ylpeä miehuudesta.
- Henkilö ottaa vastuuta teoistaan ja on reilu muita kohtaan. Auttaa heikompia pyyteettömästi.
- Saatan miettiä ”miehuutta” tehdessäni asioita jotka eivät ole ns. perinteisesti miehekkäitä.
- Miehuus on minulle voimaa, turvallisuuden tunnetta, rakkautta, suoraselkäistä keskustelua, uhrautumiskykyä, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta.
- Isyys ja kumppanuus positiivisena, toksinen maskuliinisuus negatiivisena.
- En fundeeraa asiaa sen enempää.
- Junttilaumassa. Miksi miehuuden pitää perustua urpouteen
- Väkivaltaisuuden ja agressiivisen käyttäytymisen(urheilussa tai vapaa ajalla) nähdessäni. Mietin olenko pudonnut kauas ’miespuusta’ kun monet ihannoivat sitä, mutta itse en pysty samaistumaan ollenkaan.
- Ajattelen miehuuttani päivittäin.
- lähinnä Ihmissuhteissa (deittailu) ja itsetuntoon sekä mielenterveyteen liittyvissä asioissa.
- Fyysistä ja henkistä voimaa tehdä oikein vaikka se tuntuisi raskaalta.
- Miehuus herättää minussa positiivisia ja negatiivisia tuntemuksia. Perinteinen miehen malli on sellainen, että pitäisi olla paksunahkainen, vahva ja itsenäinen. Miehisyyttä on kuitenkin monenlaista, oikeastaan jokainen mies ilmentää miehuutta omalla tavallaan ja saisi tehdäkin niin mahdollisimman vapaasti, kunhan se ei ole ristiriidassa toisten ihmisten integriteetin kunnioittamisen kanssa.
- Ajattelen sukupuoltani nykyään usein, monta kertaa päivässä. Koen miehuuden ja maskuliinisuuteni tärkeänä osana minuuttani ja olen ylpeä, että olen voinut rakentaa itselleni sellaisen miehuuden jota uskallan kantaa häpeilemättä. En häpeä miehuuttani koska minulle miehuus tarkoittaa rakastamista ja välittämistä kaikista ihmisistä. Ymmärrän myös sen, että olen saanut paljon Suomelta, perheeltani ja siitä että olen mies. Haluan antaa muille saman mahdollisuuden.
- Miehuutta on momenlaista. Suurinta ”miehuutta” on kohdata epävarmuutensa ja olla avoin erilaisuudelle.
I hurdana situationer tänker du aktivt på ditt kön och “manlighet”? Hurdana tankar väcker “manlighet“ i dig?
- När jag inte ger upp i en svår situation. När jag är lugn i stormen.
- Inte så ofta. Manlighet förknippar jag med rakryggad integritet, att stå för sina tankar och gärningar och att hålla sitt ord. Att lösa problem på ett förnuftigt sätt.
- Vid interaktionen med andra män som är i kontakt med sin maskulinitet är det enkelt att vara öppen och ärlig.
- Vid interaktionen med det motsatta könet som jag har romantiska intressen för. Och maskulinitet är enkelt, det går ut på att 1) vara stabil som ett berg eftersom det feminina alltid kommer att testa manligheten med jämna mellanrum och 2) förmågan att penetrera det feminina fysiskt, spirituellt, emotionellt osv.
- Då det handlar om att ta ansvar och vara säker i den mån är. Samtidigt upplever jag att mansidealet som min generation uppfostras till är bra och hälsosamt, det sätter gemenskap, kunnighet, kompetens och empati i centrum.
- Jag tänker oftast på mitt kön på allmänna platser så som till exempel bussen, gymmet eller matbutiken där jag som man ofta kan ta mera plats än kvinnan, jag vill dock inte det… Manlighet får mig att tänka på en pappa som tar hand om sina barn och respekterar sin flickvän/fru/sambo/pojkvän osv.
- När jag är i samverkan med kvinnor, kollektiv skuld leder till en viss passivitet där jag skulle vilja vara aktivare. Också i förhållande till att bli förälder förväntas det en hel del av mig som man, men samtidigt begränsas mitt deltagande i graviditeten eftersom jag är man och ”inte har något att säga om det”
In what kind of situations do you become aware of your sex/gender and ”manhood”? What kind of feelings does ”manhood” raise in you?
- in stereotypical situations like ’this is mens work’: dirty, dangerous and heavy home or some other work or task.
- Enjoying the vast diversity of manhood and womanhood or other kind of ’hoods’.
- This country and culture are crippled by twisted ideas of manhood. So much of everything bad and harmful that happens in society both on a general and individual level is caused by insecure men who fear looking not ”manly” enough. It is infuriating. Manhood can be such a positive force to everyone around men, when it includes safety, reliability, care and healthy individualism. Yet it is mostly used to make everyone miserable because of power positions, threatening others, forcing people to your will, the need to win and stubborn ”no help needed” -attitude.
- Becoming a father and being out and about as a father with a little boy has been eye-opening – there’s just so much masculinity showed down the little tokes throat right from the beginning. Things we as a society still tend to think as biological imperatives rather than cultural constructs.
- Disgust. Men are not supposed to be all manly! Men have feelings too and it shouldn’t be shamed on to show them
- In group social activities. But I think it starts in childhood. Both women (mother, sisters, grandma) and men (father, brother, grandpa) have some expectations about having a good man: or manhood. Raises feeling of distress and social pressure.
Vastaukset ovat poimintoja Miehet ry:n touko-syyskuussa 2019 toteuttamasta miesten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselystä, johon vastasi 863 henkilöä, joista 722 miehiä. Vastaukset eivät automaattisesti edusta yhdistyksen kantoja.
Koosteet muiden kysymysten vastauksista:
Millaiset asiat aiheuttavat sinulle huolta?
Millaisia haasteita kohtaat elämässäsi ja kuinka usein?
Mikä on mielestäsi keskeisin miesten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä ongelma Suomessa?
Miten koet sukupuolesi tai sukupuoliroolien vaikuttavan elämääsi?
Viimeisimmät kommentit