- Minuun kohdistuu sukupuoleni ja ulkonäköni puolesta odotuksia siitä, miten minun kuuluisi toimia eri tilanteissa. Miehenä minun kuuluisi olla aina aloitteellinen, rohkea, lihaksikas ja itsevarma. Jos en täytä näitä olettamuksia, arvoni miehenä muiden silmissä laskee.
- Saan iloa mieheydestäni.
- ennenkaikkea haitallisesti. koen arjessä että en saa olla samalla tavalla herkkä kun naiset. tuntuu siltä, että miehiltä vaaditaan mm. parisuhteessa tukea tunnepurkamiseen, mutta oma haavottuvaisuuteni lakaistaan pöydän alle ”heikkoutena” tai ”tylsänä juttuna”. tämä tarkoittaa sitä, että minun tulee esittää olevani vahvempi kuin olen, joka aiheuttaa ahdistusta ja epätodellista minäkuvaa.
- Miehenä olemiseen liittyy toimintamalleja ja odotuksia joita en koe omaksi.
- Pyrin toimimaan omalla esimerkillä sukupuolineutraalisti
- Koen, että jotkut asiat mistä nautin ja missä olen hyvä, eivät ole sosiaalisesti hyväksyttäviä.
- Koen olevani suorituskone jonka pitäisi pystyä tekemään kaikkea, ja ottamaan kaikesta vastuun, eikä minulla ole oikeutta valittaa koska miehenä minulla on asiat automaattisesti liian hyvin.
- Miehen rooli on todella ahdas. Vaikea puhua ja näyttää tunteitaan.
- Tuntuu siltä, että minulta odotetaan enemmän kuin naisilta. Tosin naisilta odotetaan erilaisia asioita. Edelleen odotetaan perinteistä miehen käyttäytymistä.
- Vähemmistöasemaa lukuunottamatta sukupuoli/mieheys tuottaa etuoikeuksia.
- Seksi ei ole kuulunut elämääni 3 vuoteen.
- Joskus etua joskus ei. Tasa-arvoon on vielä matkaa puolin ja toisin.
- Kuten sanottu, inhoan stereotypioita ja kärsin ko asenteista.
- Koen, että tunteista ja epävarmuuksista on vaikeaa puhua. Miehen on aina haluttava esimerkiksi seksiä. Toisaalta miehen rooli julkisuudessa tai valta-asemassa on helpompi.
- Sukupuoleni, ihonvärini ja seksuaalisen suuuntautumisen vuoksi olen hyvinkin ”voittavassa” ryhmässä mitä tulee eriaisiin vapauksiin toimia ja ilmaista itseään. Silti koen usein ja joissain ryhmissä ettei toimintani ole jotenkin jätkäsakeissa sopivan itseilmaisun mukaista. Muissa kuin hetero-oletetuissa miesryhmissä koen vähemmän vastaavanlaisia paineita ja epävarmuutta.
- Luultavasti jotakin etuja on ollut ja on edelleen miehenä olemisessa, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. Toisaalta läheisten ihmissuhteiden rakentaminen on edelleen vaikeaa, kun sitä ei ole koskaan kunnolla miehenä oppinut.
- Miehenä olen kokenut haasteelliseksi löytää tavan ilmaista tunteitani. Se on vaatinut paljon työtä kaksissakymmenissä, sillä aiemmin en oikein ollut saanut työkaluja tuon puoleni kanssa toimimiseen
- Työelämässä siitä on lähinnä hyötyä. Sosiaalisissa tilanteissa minusta tuntuu että odotetaan että tietyt negatiiviset asiat eivät vaikuta minuun. Koen myös että jotkut ihmiset ajattelevat että tietyt harrastukset eivät ole miehisiä ja näkevät minut sen takia vähemmän miehisenä.
- Uskonnonharjoituksessa koen miehisyyteni asettavan niskaani kohtuuttoman paljon odotuksia ja hyvin ahtaan mieskuvan (perheen pää ja elättäjä, lasten luja kasvattaja, yleisesti johtaja), jota en koe omakseni.
- Isokokoinen kalju valkoinen mies pannaan aika helposti lokeroon josta on vaikea liikkua pois.
- Miehenä en varsinaisesti mitenkään, mutta isänä paljonkin.
- Olen varmaan joidenkin mielestä melko maskuliininen ja tietyiltä osin ”vanhakantainen”.
- Keski-ikäisiä miehiä kohdellaan alempiarvoisina tyhminä setämiehinä.
- Koen, että sukupuoliroolien olemassaolo tekee turhaan monista asioista sukupuolettuneita, vaikka ne eivät olisikaan lähtökohtaisesti epätasa-arvoisia.
- Ei mitenkään.
- Sosiaalisena paineena käyttäytyä jollakin normatiivisellä tavalla
- En anna vaikuttaa.
- En pahemmin perusta sukupuolirooleista. Miehen elämä on kuitenkin enimmäkseen ihan mukavaa ja mutkatonta. Olen töissä naisvaltaisella työpaikalla, ja taidan saada siellä sukupuoleni ja ikäni ansiosta aika hyvin huomiota ja hyväksyntää. Olen aina ollut sinkku omasta tahdostani, mistä on toisinaan tullut epäilyjä kaappihomoudesta. Miehen oletetaan kai etsivän aina naista rinnalleen tai ainakin kylkeen.
- Omat odotukseni ovat taloudellisissa asioissa itseäni kohtaan korkeammat kuin puolisollani minua kohtaan
- En juuri mitenkään. Eli olen etuoikeutettu.
- Kun on sekasukupuolisessa joukossa, on helpompi olla oma itsensä, mutta miesporukoissa pitäisi toimia tietyllä tavalla, ja se on uuvuttavaa. Siksi välttelen miesporukoita. Ymmärrän olevani joillekin joissakin tilanteissa uhkaava elementti. Näen elämässäni tilanteita, joissa selvästi hyödyn sukupuolestani, ja se harmittaa.
- Omaan elämääni ei juurikaan, monien muisen elämään liialti.
- Miesvaltaisella alalla työskennellessä mieheydestä on lähinnä hyötyä.
- Täytyy olla vahva ja itsenäinen.
- Minun on vaikeampi solmia pysyviä ystävyyssuhteita ja olla haavoittuva miehenä. Useimmat läheiset suhteeni ovat ei-miesten kanssa, mutta en koe saavani ymmärrystä tunteilleni ja kokemilleni asioille.
- Vanhempani uhkasivat olla tulematta häihini jos vaihdan sukunimeni.
- Isyyteni ei ole täysiarvoista vanhemmuutta. Sukupuoliroolit kahlitsevat minua jonkin verran.
- Valkoisena heteromiehenä pääsen monissa asioissa todella helpolla ja koitan tiedostaa etuoikeuteni ja auttaa heikommassa asemassa olevia
- Pääsääntöisesti positiivisesti. Nyt kun ikää alkaa olla, otan ikävämmät asiat lähinnä huumorilla.
- Sukupuoleni takia en juurikaan kohtaa syrjintää tai seksuaalista ahdistelua. Tilanne olisi hyvin paljon ikävämpi jos olisin nainen.
- Maskuliinisuuden vaatimukset näkyvät lähes kaikessa. Miehinen kasvatus hankaloittaa tunne-elämää.
- Tunteiden ilmaiseminen on minulle vaikeaa. Joudun lähes päivittäin peittämään herkkyyteni, koska pelkään että sen näyttäminen tekisi minusta vähempiarvoisen muiden silmissä. Julkisuudessa on ollut paljon puhetta siitä, että miesten tunteikkuuteen suhtaudutaan entistä myönteisemmin, mutta itse koen sulkeutuneeni jonkinlaiseen kuoreen, jonka sisälle en uskalla päästää muita.
- koen paljon etuoikeuksia naisiin ja muunsukupuolisiin verrattuna. minulle annetaan tilaa joka paikassa. tulen kuulluksi, mut otetaan huomioon, saan olla turvassa missä vaan tilassa. mut valitaan todennäköisemmin työpaikkaan tai haastatteluun eikä mun tarvitse juurikaan todistaa omaa ammattitaitoani muille.
- Jos en ole läheisimpien ihmisten ympäröimänä, vaan vaikka työkavereiden huomaan että olemukseni ja äänen painoni muuttuu ”maskuliinisemmaksi”. En aina tiedosta tätä siinä hetkessä mutta jälkeenpäin huomaan että taas ”alkoi sellanen äijjä – äänen sävy ja puhetapa”. Miesrooli ei hirveästi aiheuta ongelmia, mutta toisaalta en ihan vielä uskalla julkisesti oma itseni mitä olen juuri tämä ”mies muotin” takia.
- Minulta odotetaan tietynlaisia käyttäytymismalleja, mielenkiinnonkohteita ja taitoja. En saa meikata ilman selittelyä ja ihmetystä. Voin pukeutua vain ”miehekkäisiin” vaatteisiin. Itkeminen on tavatonta ”mitättömistä” aiheista. Minun tulisi osata vaihtaa autonrenkaat, korjata asiota, seurata joukkueurheilua, heittää tissipilluperseläppää yms. Ei omassa ystäväpiirissäni, mutta edelleen tätä tulee vastaan puolituttujen tai tuntemattomien osalta.
- Monesta asiasta selviää naista helpommin fyysisen voiman ja pidemmän varren ansiosta. Ehkä sitä ei juuri sen takia tule erityisesti ajateltua. Matkustellessa miehenä on helpompaa ja turvallista koska monissa kulttuureissa miehenä ei joudu epäasiallisen käytöksen kohteeksi vaikka nainen saattaa joutua.
- Miehenä minun oletetaan olevan (sukupuolisen) väkivallan tekijä ikään kuin en olisi koskaan mm. ottanut vastaan iskuja, homottelua, käsiksi käymistä, raapimista, sylkemistä ja epäasiallista seksuaalista vihjailua tai koskettelua naisten taholta. Miehenä minua yritetään ajaa sellaiseen sukupuoliroolin muottiin, jonka koen usein ahdistavaksi.
- Itseä ei kiinnostaisi kauheasti se mitä muut ajattelevat, haluaisin ilmaista sukupuoltani vapaasti ja välillä ns. feminiinisesti. Transmiehenä dysforia on kuitenkin suurta, ja lisäksi välillä täytyy miettiä vain omaa turvallisuutta. Yhteiskunnan cisnormatiivisuus on kaikkialla ja ahdistaa ihan huomaamattakin, esimerkiksi uimahallissa en ole käynyt vuosiin. Kohtuja kun ei ole vain cisnaisilla, ja tunnen oloni petetyksi joka kerta kun joku sidelineaa transihmisiä puolustaessaan samalla naisten oikeuksia. Miehisyyden kuva on laajempi kuin ihmiset luulevat. Toksista maskuliinisuutta ja toksista miehen mallia pitää ja tulee kritisoida, totta helvetissä. Transmiehiä ja -maskuliineja (ja tietenkin muita transihmisiä) vain sivuutetaan todella monissa asioissa, useimmiten cisihmisten, miesten ja naisten, toimesta.
- Saan kohtuuttomia etuoikeuksia sillä että minut sukupuolitetaan mieheksi. Paras tapa käyttää etuoikeuksiaan on tuoda niiden ääntä esiin jotka helpolla ohitetaan ja puolustaa sorrettuja.
- Oli vaikea löytää omaa paikkaa, sosiaalialalla, kun siihen ei näkynyt ympäristössä malleja. Myöskään urheilu tai autot ei kiinnostanut, mutta tuntui, että kaikkia muita kiinnosti.
- Tässä vaiheessa elämää pitäisi kai olla jo pitkällä parisuhteessa ja pullat uunissa, riippuen toki että keneltä kysyy. Eipä ole prioriteettilistallani.
- Pelkään, että olemukseni vaikuttaa oudolta ja esimerkiksi työnantajat kokevat minut riittämättömäksi.
- En tunne olevani mies perinteisen mallin mukaan. Olen aina tuntenut olevani jotain ihan muuta sukupuoliroolien välimaastosta.
- Joskus koen, etten ole sellainen mies, jollainen minun pitäisi olla. Nykyään en tosin pahemmin ota siitä mitään paineita.
- Olen ollut myös nuorena aikuisena sellaisessa tilanteessa, jossa avun pyytäminen olisi ollut erittäin tarpeellista. En kuitenkaan ajatelut tarvitsevani apua tai osannut pyytää sitä. Jatkoin vain ”kyllä minä pärjään” – asenteella. Silloinen kumppanini voi erittäin huonosti, ja se alkoi vaikuttamaan huomattavasti myös omaan jaksamiseen. Huomasin, jossain vaiheessa tämän olevan ongelmallista ja aloin aktiivisesti hakemaan apua. Tilanne oli kuitenkin ehtinyt kehkeytyä jo kohtuu pahaksi. Jaksamisen toisena vaihtoehtona aloin miettiä itsemurhaa, enkä osannut puuttua varsinaiseen ongelmaan. Pahimmasta tilaanteesta olen päässyt yli, mutta vieläkin tavoittelen sitä, että voisin puhua ystävilleni myös vaikeista asioista ja hakea tukea. Minulla on edelleen tapana käsitelä vaikeita asioita yksin. Haluaisin kuitenkin löytää toisia vaihtoehtoja.
- Miehenä koen olevani etuoikeutettu. Toisaalta sosiaalisissa tilanteissa tietoisuus sukupuolesta ja rooleista on toisinaan hyvinkin häiritsevää. Sukupuolittuneet käyttäytymismallit ovat tuskastuttavaa seurattavaa myös ulkopuolisena katsojana.
- Minun on vaikea olla vertaamatta itseäni ”miehuuteen” vaikka tiedostankin käsitteen tyhjyyden.
- Koen sukupuoliroolien kaventavan tapoja ilmaista omaa sukupuoltani. Minun on jopa välillä hankala identifoitua täysin mieheksi, koska miehen malli on mielestäni liian kapea ja heteronormatiivinen.
- Nuorempana vaikuttivat enemmän, kun olen ollut aina herkkä ja kavahtanut väkivaltaista ilmapiiriä. Jouduin näyttelemään kovempaa kuin olinkaan.
- Erityisesti nuorena ja pikkukaupungin kasvattina oli hankalaa olla oma itsensä: herkän runopojan sijaan toteutin aktiivisesti yltiömaskuliinista olemusta. Tätä nykyä yritän olla enemmän sinut itseni kanssa. Naisvaltaisella alalla huomaan ajoittain kollegojen tekevän hassuja miesoletuksia minusta, mutta tiedostan myös saavani monissa tilanteiaaa enemmän tilaa näkyä, koska olen mies.
- Olen välillä äkkipikainen, määräilevä
- Miehet joutuvat deittausmaailmassa kantamaan vastuun huomattavasti selkeämmin ja vahvuutta vaaditaan erityisesti miehiltä ja heikkoutta halveksitaan
- Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa miehisyyteen iskostetut odotukset rajoittavat elämääni edelleen suuresti. Näistä on vaikea päästä irti, vaikkei itse niihin itse uskoisikaan. Vuosien varrella ne ovat ohjanneet polkua väärään suuntaan.
- Transsukupuolisena miehenä elämäni on erittäin rajoittunut perinteisten sukupuoliroolien takia, enkä tämän takia tunne kuuluvani muiden miesten joukkoon. Tämä rajoittaa myös mahdollisuuksiani käydä kuntosalilla tai muissa tilanteissa, joissa sukupuolella on suuri merkitys.
- Toisinaan miessukupuoli on myös taakka, sillä miehille tarkoitettu sukupuolilokero on ällistyttävän ahdas. Olen kokenut monia huvittavankin kiusallisia hetkiä, kun vaikka työelämässä on käynyt ilmi, etten harrasta urheilua, osaa ajaa autoa tai ole käynyt inttiä. Jopa kasvissyönti on herättänyt ihmetystä! Puolisoni kanssa olemme huomanneet, että esimerkiksi vaatekaupoissa myyjät puhuvat puolisolleni tyylistä ja minulle hinnasta. En koe näiden asioiden erityisesti vaikuttavan elämääni, mutta huomioiden teko on silti kiinnostavaa. Toisinaan kyllä harmittaa jäädä porukan ulkopuoliseksi tai on raskasta pinnistellä esimerkiksi työasioiden tai jonkun muun yleisen kohteliaisuuden vuoksi hieman itselleen epätyypillisessä roolissa. Aina ei jaksaisi olla se poikkeava kaveri, joka on mielellään mukana hääsuunnittelussa, haluaisi joskus toimia koti-isänä tai osaa keskustella muodista.
- En koe sukupuolen olevan haaste. Tosin tasa-arvokeskusteluihin osallistuminen voi olla haastavaa miehenä, mutta en osallistu keskusteluihin juurikaan tästä syystä.
- Oletetaan että miehenä pitäisi kiinnostaa sotiminen, autot ja tietää näistä kaikit, myös holtiton päihteydenkäyttö on ”miesten” hommaa
- Sukupuoleni on suuri osa identiteettiäni.
- Oikeastaan aika vähän, etelän isossa kaupungissa perinteiset roolimallit tai odotukset ovat vähenemässä.
- Miehillä on helppoa mutta surettaa naisten puolesta varsinkin teini-ikäisen tyttären puolesta.
- Paljon vaikuttaa ihan se, millaisen kasvatuksen olen saanut: minua ei ole kasvatettu hoitamaan ja huolehtimaan asioista. Olen aina päässyt vähemmällä sukupuolen takia. Nyt kun pitäisi elää itsenäistä elämää, se kostautuu.
- Tietyt asiat(esim asevelvollisuus) hidastavat etenemistä koulutuksessa.
- Elämän paskemmista hetkistä puhuminen on miehenä vaikeaa. Miesporukoissa niistä puhuminen on erityisen vaikeaa ja yleensä vastine muilta miehiltä on lähinnä kiusaantunut, jos joku edes yrittää.
- En tiedä. Miessukupuoli on tavallaan näkymätön kategoria, johon kuitenkin liittyy esimerkiksi toisten miesten aikaan saama fyysisen väkivallan uhka.
- Isien oikeudet lapsiin ovat heikot.
- Sukupuolinen olemiseni on hyvin hyvin suorituskeskeistä. Joskus se tuntuu aika epäinhimilliseltä kun en koe, että nimenomaan miehenä minulla olisi minkäänlaista itseisarvoa tai ihmisarvoa, vaan kaikki arvostus on suoriutumisesta riippuvaista. Iän myötä olen hyväksynyt asian paremmin.
- Pitkään kestänyt sinkkuaika teki pahaa itsetunnolle. Kumppanin löytäminen oli vaikeaa.
- Joudun hieman salailemaan ristiinpukeutumista, koska on niin paljon ”umpimielisyyttä”
- Lapset olivat minulle se tärkein asia elämässäni, josta aina haaveilin ja jota eniten elämässä halusin. Miehenä olen siinä asiassa kuitenkin täysin ex-vaimoni oikkujen armoilla.
- Transmiehenä sukupuoleni on jatkuvasti syynin alla, ihmiset saattavat tuijottaa ja huomaan miten pelkkä olemassaoloni aiheuttaa heille päänvaivaa. Pelkään mennä ulos ilman binderia koska silloin minut sukupuolitetaan lähes aina naiseksi.
- Koen oloni epävarmaksi tietynlaisissa ”äijäporukoissa” etenkin jos paikalla on tuntemattomia henkilöitä. En oikein tunne etikettiä, enkä osaa suhtautua halventaviin tai alatyylisiin kommentteihin ja vitseihin. Koen, etten mahdu siihen ”oikean miehen muottiin.” Onneksi.
- Se, että minua on vähätelty vain, koska olen poika.
- Olen pyrkinyt erottamaan itseni rajoittavista sukupuolirooleista
- Miehille epäedullinen kaksoisstandardisuus; siinä missä naisen toimijuutta ylistetään, samassa asiassa miestoimijuus on tuomittavaa (vrt. seksilomailu). Se on epätasa-arvoista.
- Miehiin luotetaan, he kantavat vastuuta, joten rooliin kuuluu tämä kantaminen.
- Erittäin negatiivisesti. Suoraan sanottuna pelkään miehiä.
- Nykyään olen sitä mieltä, että neuroepätyypillisenä ja työväenluokkaisena miehenä sukupuolestani on ollut minulle huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Rooliodotusten vuoksi avuntarvitsijan tai uhrin positiota on ollut hankalaa vaatia tai saada, silloin kun siihen olisi ollut tarvetta.
- Sukupuoliroolien vuoksi en viihdy miesporukoissa, ellei kyse ole läheisistä, luotetuista ystävistäni, jotka oikeastaan kaikki uhmaavat perinteisiä rooleja tavalla tai toisella. Silti yhteiskunta ja sosiaaliset tilanteet usein jakavat ihmisiä sukupuolen mukaan, minkä koen monesti vähän epämiellyttävänä.
- Olen opettaja ja miesopettajana on etuoikeutettu saamaan paljon helpommin pysyvän työpaikan kuin naiset. Toisaalta miesopettajaan tuntuu kohdistuvan rooliodotuksia, jotka eivät sovi minulle aina.
- Odotukset vastuuasemassa olevalta mieheltä tuntuvat olevan kovat.
- Voin aika vapaasti ilmaista itseäni. Koska olen melko feminiinen asusteiltani & hiusteni värin kanssa, olen varovainen liikkuessani yksin myöhään, pidän väkivaltaa mahdollisena uhkana.
- Luokallani pojat muodostivat suuren lauman, jonka jäseniksi kelpasivat oikeastaan kaikki. Vaikutti siltä, että tyttöjen keskuudessa oli paljon enemmän ulossulkemista ja ehkä suoranaista kiusaamista kuin poikien.Aikuisiällä olen jonkin verran kokenut sitä, että hintelänä rillipäänä minua ei oteta miehenä vakavasti. En ole muiden silmissä ”kunnon mies”. Tätä koen sekä toisten miesten mutta vielä enemmän naisten suunnalta.
- En kovinkaan paljoa. Avopuolisoni tienaa enemmän, ei hetkauta. Kotona roolit sekoittuvat.
- Olen transsukupuolinen mies jonka sukupuolta ei tunnisteta juridisesti, mikä vaikuttaa negatiivisesti arkeeni ja hankaloittaa työ- ja opiskeluelämää. Koen myös paineita olla maskuliinisempi kuin haluaisin olla, jotta minut nähdään miehenä.
- Nuoren aikuisen miehen motiiveja ja hyväntahtoisuutta kyseenalaistetaan usein, mikä on turhauttavaa omat arvoni tuntien. Olen lukioiästä lähtien viihtynyt paremmin naisten seurassa, koska poikaporukoissa tunsin itseni epävarmaksi ja miehinen kilpailuhenki ahdisti.
- Toksinen maskuliinisuus on vääristänyt ja rajoittanut elämääni ensimmäiset 35 vuotta, mutta sen jälkeinen oman itsensä löytäminen ja ajatusmallien uudistuminen viimeisen kymmenen vuoden aikana on vapauttanut minut lähestulkoon kokonaan oman sukupuoleni kahleista.
- Patriarkaalisten yhteiskuntarakenteiden vuoksi minulla on tiettyjä (usein naurettaviakin) etuoikeuksia vain sen vuoksi, että olen mies. Samalla samat rakenteet vaikuttavat siihen, että minuun miehenä kohdistuu odotuksia ja olettamuksia, jotka mielestäni ovat täysin epäreiluja ja aivan tarpeettomia ja haitallisia. Unelmoin yhteiskunnasta, jossa minäkin olen vain aivan tavallinen ihminen omine henkilökohtaisine ominaisuuksineni, jolla vain sattuu olemaan Y-kromosomi ja tietynlaiset sukuelimet.
- Kasvatusalalla on tilausta miehille, mutta toisaalta samalla naimaton mies herättää epäluuloa vanhemmissa.
- Tavallaan ajattelen, että ei mitenkään. Miehen malleja on monenlaisia. On runoilevia Paperi T:itä ja Miki Liukkosia ja lihaksikkaita jääkiekkoilijoita, mutta minusta silti tuntuu, että sellainen supermaskuliininen ja lihaksikas mies on monesti esimerkiksi naisille tietty vaatimus, jotta esimerkiksi deittailu ja seurustelu onnistuu.
- Ihmiset kohtelevat ihmisiä eritavalla alitajuisesti heidän sukupuolen takia.
- Minusta miehiltä odotetaan johtajuutta ja jotenkin minusta tuntuu, että miehet saisivat näyttää vähemmän tunteita kuin naiset, vaikka tiedän, ettei näin ole ja vaikka kotona on aina saanut näyttää tunteita samoin kuin ystäväpiireissäni.
- Kasvoin työläiskulttuurissa, jossa sukupuoliroolit olivat vahvat. En sopinut siihen muottiin, joten sain kuulla väheksyntää ja pilkkaa. Terapia aikuisena auttoi, mutta epävarmuus itsestäni ja kelpaavuudestani lienee haaste lopun elämääni.
- Roolit, vaikka tunnistan ne, rajoittavat tapaani olla, pukeutua ja elää. Sukupuoleni koen mieheksi, mutta harvoin koen vertaisuutta muiden miesten seurassa – useammin naisten tai muun sukupuolisten.
- Rajoittavana ja ahdistavana.
Upplever du att ditt kön eller könsroller påverkar ditt liv och hur i så fall?
- ag förväntas vara matcho och tekniskt kunnig
- Ja, det känns som om det förväntas mer av mig. Ibland mer än vad jag har att ge.
- Till vies mån ja. Som man förväntas man fixa bilen, båten, större grejer samtidigt som man också förväntas dela hemarbetet. Men hjälp i ”mansabete” får man inte
- Den stränga mansbilden som existerar i stort påverkar markant. Jag har aldrig varit den typiska machomannen och därför känt mig utanför, i dessa grupper. Nu har jag svårt att hitta manliga vänner för jag är feminist
- Sociala situationer med grupper av män ger mig ångest för jag är rädd att det skall komma något sexistiskt e.dy. som jag gärna vill säga ifrån att det inte är okej, men inte vet om jag vågar öppna munnen. Vilket skulle göra mig besviken på mig själv
- Jag förväntar mig och ängslas över att behöva försvara mina ”icke-manliga” beteenden och vanor till män som inte tycker att man är manlig om man gör så.
- Vi talade inte om känslor hemma. Det har gjort mig väldigt känslomässigt underutvecklad och ger mig ständigt problem nu när jag inser vikten av att känna och uttrycka känslor, samt att vara medveten om dem, för att kunna leva ett lyckligt liv
- Ja, sättet maskulint och feminint uttrycker sig och i dynamiken mellan maskulint och feminint.
- Inte så mycket egentligen. Det är förstås lättare att se det negativa framom privilegier som kan kännas naturliga. Men visst finns det både implicita och explicita förväntningar på män i allmänhet. För mig har det närmast tagit sig i uttryck som att jag inte alltid tas på allvar i diskussioner eller att argument viftas bort pga mitt kön.
- Förväntningar är olika på mig och min fru
- Jag upplever att jag som man förväntas tåla mycket stryk av livet, jag upplever att jag måste ändra mig själv, ha ett hårdare skal. Jag är orolig för att bli våldsamt provocerad på gatan, jag ör rädd flr förnedring och rädd för att själv bli tvungen att gripa till våld för att inte bli förnedrad men också ett tryck att stiga in i våldsamma situationer för att försvara någon. Jag skulle vilja ha flera nära vänner.
- Jag tycker att könsrollerna begränsar min sexualitet
Do you feel your sex/gender or gender roles affect your life?
- Yes, had to fulfill mandatory military service solely because I am a man.
- Yes, I occasionally feel that I need to set an example of what being a man who does not conform to traditional male – female roles and that as a self identifying man I am often put into the traditional role just because of my identification and not what my actions have been.
- I think people look at me and want to see somebody perfect, without imperfection. I have to produce more, to be more stable, to be stronger and smarter than anyone else, just because I’m a man. I can’t show that I care for my health and I care about sentimental things, because man don’t do that.
Vastaukset ovat poimintoja Miehet ry:n touko-syyskuussa 2019 toteuttamasta miesten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselystä, johon vastasi 863 henkilöä, joista 722 miehiä. Vastaukset eivät automaattisesti edusta yhdistyksen kantoja.
Koosteet muiden kysymysten vastauksista:
Millaiset asiat aiheuttavat sinulle huolta?
Millaisia haasteita kohtaat elämässäsi ja kuinka usein?
Mikä on mielestäsi keskeisin miesten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä ongelma Suomessa?
Viimeisimmät kommentit