”Perusasiat kunniaan peruskoulussa – valistusta, ei pervoilua, kasvava lapsi tarvitsee muutakin kuin tofua, ohjelmassa sanotaan.” Näin on otsikoitu Perussuomalaisten vaaliohjelmassa, osiossa, jossa puhutaan Suomalaisista peruskouluista. Haluaisin tarttua tilaisuuteen ja keskustella hieman tästä lauseesta sekä ”woke”-sanan aseistamisesta, osana laajempaa kulttuurisodan diskurssia.

Woke-sanan alkuperä on 1930-luvun mustien tietoisuuteen sekä antirasismiin perustuva käsite. Sen kuulee Lead Bellyn laulussa ”Scottsboro Boys”, joka käsittelee tapausta, jossa yhdeksän nuorta mustaa miestä syytettiin kahden valkoisen naisen raiskaamisesta, ja joiden elämä rasistisessa Alamabassa tuhottiin. Laulussa kuulee sanoituksen ”…best stay woke, keep their eyes open.” joka tarkoittaa mustien tarvetta olla valveillaan (eng. Woke) ja koko ajan tietoisia vaaroista valkoisessa ja rasistisessa Amerikassa (Cammaerts, 2022: 734).   

Allardt ja Littunen (1984) toteavat että me ihmiset elämme symboliympäristössä. Ihminen voi symbolien kautta vaikuttaa muihin ihmisiin, muodostaa erilaisia luokittelujärjestelmiä, esineitä, ja ihmissuhteita (s.17). Näitä symboliympäristöjä ihmiset käsittelevät käsitejärjestelmien, kuten sanojen ja ei-verbaalisen kommunikaation avulla. Koska yhteiskunta ja sen symboliympäristö on aina muutoksessa, tapahtuu niin, että käsitteet ”…muuttuu mitäänsanomattomaksi, käyttökelvottomaksi tai virheelliseksi siten, ettei se enää tarjoa pohjaa ihmisten toiminnalle, odotuksille ja arvioinnille.” (Allart & Littunen, 1984:18). 

Voisiko olla niin, että yhteiskuntamme käsitteet ja normit eivät ole samoja kuin esimerkiksi 90-luvun alussa? Entä onko meidän varhaiskasvatuksemme, tai kasvatustieteet ylipäätänsä, kehittyneet siten, että opetusalan instituutioiden normien ulkopuolella olevat ihmiset eivät välttämättä pysty navigoimaan siellä ilman suunnistuskarttaa?

”Woke” sanaa voidaan määritellä ns. legitimiteettisymboliksi (Mills, (2002: 51). Sanan ristiriitainen tarkoitus äärioikeistolaisella ideologiassa on legitimoida eli oikeuttaa ja normalisoida ”woke-”sanan käyttöä kontekstissa, tarkoittaen tiettyä asiaa, jotta sitä voidaan käyttää tietyssä tarkoituksessa. Sanan alkuperäisestä tarkoituksesta vieraannutaan samanaikaisesti. Legitimointi toimii kulttuurisodan diskurssissa välineenä luomalla vastakkainasettelun ”meistä” valistuneista ja järkevistä, ja ”heistä” ”wokettajista, poliittisesti ja ideologisesti sekaisin olevista. ”Sekoilu seis” vaikuttaakin olevan kampanjan ydinviesti. Tällaisen klassisen vastakkainasettelun kautta luodaan hegemonia oikeiston maalaisjärjestä, joka on ”luonnollinen” ja immuuni tieteen kritiikille (Cammaerts, 2022: 731). 

Törmätäänkin väistämättä äärioikeiston käyttämien sanojen ”valistus” ja ”woke” väliseen ristiriitaisuuteen: eivätkö ne molemmat tarkoita tietyn symboliympäristön kriittistä tietoisuutta? 

Jos tohdin leikkiä sanoilla puolueen vaaliohjelman tapaan, niin kuvitelkaamme että tofu ja pervoilu-sanan symbolinen tarkoitus on kritisoida opetuksen ja tiedonvälityksen kontekstissa ”yksinkertaistettua ja väärää tapaa opettaa” tai ”yksinkertaistettua ja väärää tietoa” eli kiertoteitse ”woketusta”. 

Jos jokin on perverssiä niin se, että itse vaalikampanjassa käytetään nimenomaan yksinkertaistettuja symboleja polkemalla samalla kasvatustieteitä sekä varhaiskasvatuslakia ja perusopetuslakia. Tämä taktiikka on kuitenkin jo niin vanha, että sen läpi näkee jopa talven yön pimeydessä. Meidän yhteiskuntamme muuttuu, ja samalla meidän käsitteemme ja symboliympäristömme. 

Uskon, että woke-sanan legitimaation tarkoitus on luoda yksinkertainen kuva maailmasta, konstruoimalla ”me vastaan he” ideologiaa, sekä luoda turvan tunnetta yhteiskunnan moninaisessa informaation kosmoksessa. Tätä ajatusta tukee myös erilaiset ajatukset ja haaveet ”mennä takaisin aikaan” jossa oli muka helpompaa, kuten ”traditionaalinen maskuliinisuus” tai ”tradwife”-ilmiö.  

Anti-genderismillä ja ”woke”-sanalla yritetään ymmärtää maailmaa, jota ei oikeastaan voida helposti ymmärtää. Kategoriat, ilmiöt, ja ihminen yksinkertaistetaan siten että itsellä koettu turvallinen olo liikkua yhteiskunnassa korostuisi. Kun ihmisen sosiaalinen suojakalvo (Giddens, 2002: 52) on vaarassa, kuten on tapana yhteiskunnan muutoksien aikana, voi ihminen yrittää kompensoida muutoksen seurauksena tulevia ahdistuksia ja anomiaa (normitonta tilaa), erilaisilla keinoilla. 

Yhteiskunnan kasvava tasa-arvo, sukupuolen moninaisuus, antirasismi, transoikeudet, vammaisoikeudet, ja patriarkaalisen maskuliinisuuden haittavaikutuksien avaaminen; nämä ovat muutoksia, jotka voivat luoda joillekin sosiaalisen suojakalvon häviämistä. Kun suojakalvo häviää tai koetaan olevan vaarassa tai epävarmuuden tilassa, kompensoidaan se väkivallalla, seksismillä, tieteen selektiivisellä kritiikillä, vihapuheella, tai oman patriarkaalisen maskuliinisuuden ylikorostamisella..

Jürgen Ross

Kirjoittaja on Miehet ry:n varapuheenjohtaja   

Lähteet

Allardt, E.;& Littunen, Y. (1984). Sosiologia. Helsinki: WSOY.

Cammaerts, B. (2022). The abnormalisation of social justice: The ’anti-woke culture war’ discourse in the UK. Discourse & Society, 730-743.

Giddens, A. (2002). Modernitet och självidentitet. Göteborg: Daidalos AB.Mills, C. W. (2002). Den sociologiska visionen. Malmö: Tryck Fälth & Hässler.