Jürgen Ross
Monet miehet uskovat että ”toksinen maskuliinisuus” tarkoittaa että itse miehen oleminen tai kaikki maskuliinisuuden moninainen oleminen olisi toksista. Näin ei kuitenkaan ole. En tunne yhtäkään feministiä, joka olisi tätä mieltä. On monta tapaa olla mies ja maskuliininen; toksinen maskuliinisuus on yksi niistä tavoista.
Toksinen maskuliinisuus on: opittuja haitallisia käyttäytymismalleja, jotka ovat henkilölle itselleen vahingollisia sekä muille hänen ympärillensä oleville. Esimerkki tästä on haitallinen riskinotto työpaikalla tai toisten henkilöiden kontrolli ja tilan ottaminen huomioimatta muita. Nämä esimerkit ei nähdä välttämättä edes ongelmallisina tietyissä piireissä, vaan lähinnä ”luonnollisena” osana maskuliinisesta miehestä, joka ei voi ”luonnolleen mitään” ja siksi ottaa elämänsä aikana riskejä ja pyrkii kontrolloimaan muita. Voidaan sitten kysyä: onko mies, joka ei välitä riskinottamisesta ja antaa toisten tehdä päätöksiä myös itselle, sitten ”vähemmän maskuliininen”, tai ”vähemmän mies”?
”Toksinen maskuliinisuus”-käsitteen väärinymmärtäminen luo haasteita tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskeskusteluissa. Se luo myös haasteita saada miehet mukaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskeskusteluun. Tässä tekstissä käsitellään seuraavia käsitteitä: toksinen, maskuliinisuus, feminiinisyys ja patriarkaatti.
On hämmästyttävää, että esimerkiksi väkivaltaiset teot kouluissa, naisviha, vähemmistöjen syrjintä tai miesten väliset väkivaltaiset tilanteet harvoin liitetään maskuliinisuusnormeihin. Aina keskitytään mielenterveyteen tai yksilöön. Toivottavasti tämä teksti toimii osana muutosta, joka huomioi ihmisen sosiaalisen ympäristön vaikutukset väkivaltaisissa teoissa ja kommenteissa ns. ”huumorin kautta”.
Aloitetaan sanasta toksinen. Toksinen on adjektiivi, joka kuvaa jotakin myrkylliseksi, epäterveelliseksi tai haitalliseksi. Esimerkiksi kemiallinen aine voi olla toksinen, mutta nykyään sanaa käytetään myös kuvaamaan ihmisiä, työpaikkoja tai käyttäytymismalleja (esim. ”henkilö käyttäytyy toksisesti”, ”työpaikka on toksinen”). Kyse on siis käyttäytymismalleista, normeista tai ajattelutavoista, jotka ovat haitallisia itselle sekä muille. Haitallisia sen takia että niillä on usein negatiivisia seurauksia.
Maskuliinisuus on sana, joka kuvaa henkilöä tai asiaa maskuliinisilla ominaisuuksilla. Se liitetään usein miehiin tai poikiin. Yksikössä käytettynä sana on rajoitteinen, jos sillä pyritään kuvaamaan laajaa käyttäytymisen tai olemisen kirjoa. Tämän voi korjata puhumalla monikossa maskuliinisuuksista – eli moninaisista, samanaikaisista ja moniulotteisista tavoista olla maskuliininen. Tällöin kuka tahansa – mies, nainen tai muunsukupuolinen – voi löytää oman tapansa olla maskuliininen. Maskuliinisuudet eivät siis ole automaattisesti toksisia, mutta tietyt maskuliinisuusnormit voivat olla sitä.
Maskuliinisuus ei ole sama asia kuin olla juridisesti mies, eli se sukupuoli, joka henkilölle on syntymässä määritelty. Maskuliinisuus on kulttuurinen ja sosiaalinen normi – ajatus siitä, mitä pidetään maskuliinisena. Nämä normit ovat aina aikaan ja paikkaan sidottuja. Ne näyttäytyvät eri tavoin eri historiallisina ajanjaksoina, ja vanhat normit voivat ajan kuluessa muuttua merkityksettömiksi tai jopa ”vääränlaisiksi”.
Kuva: Ranskan kuningas Louis XIV v.1701. Korkokengät ja trikoot oli siihen aikaan maskuliinisuuden ja vallan ideaalikuva. (www.wikipedia.fi)
Kuva: 1980-luvun urheilullinen pukeutumistrendi miehille (pinterest.com)
Kuva: AI- kuva hakusanalla ”stereotyyppinen maskuliininen mies vuonna 2025”
Maskuliinisuudet ovat aina muutoksessa: Kuten kuvissa näkyy, on ihmisten käsitys siitä mitä on olla maskuliininen, aina aikaan ja paikkaan sidottuna. Ei ole olemassa yhtä ”oikeaa” maskuliinisuutta. Se, mitä pidetään ihanteellisena maskuliinisuutena esimerkiksi tänä päivän nuorten keskuudessa koulussa, voi olla hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä nuoriso piti maskuliinisena kymmenen vuotta sitten. Eri maissa on myös eri käsitykset maskuliinisuudesta. Maskuliinisuus voi joillekin olla myös täysin merkityksetöntä.
Patriarkaatti on käsite, joka liittyy maskuliinisuuksiin. Se on maailman yleisin yhteiskuntajärjestelmä, jossa maskuliinisuuteen liittyvät ajatukset, käyttäytymismallit ja normit ovat vallassa ja nähdään korkeammassa arvossa kuin feminiiniset ominaisuudet tai piirteet. Patriarkaalinen maskuliinisuus rakentuu suhteessa siihen, mitä ei pidetä maskuliinisena. Esimerkkinä tästä on feminiinisyys, eli käyttäytymismalleja ja ominaisuuksia, joita usein liitetään naisiin tai tyttöihin. Patriarkaatissa feminiiniset piirteet eivät ole toivottuja miehissä tai pojissa, ja maskuliinisuutta ylikorostetaan siten tilanteissa, jossa joku käyttäytyy patriarkaalisen maskuliinisuuden vastaisesti. Esimerkiksi kehotus ”ole mies” on tapa tukahduttaa herkkyys ihmisessä.
Toinen tapa ”korjata” tunteellisia tai herkkiä poikia/miehiä on homottelu. Homofobinen haukkumasana kohdistuu usein henkilöön, joka ei näennäisesti käyttäydy maskuliinisesti ”oikealla” tavalla. Harvoin homottelu liittyy henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. Haukkumasanalla on monia samanaikaisia vaikutuksia:
- se alistaa toista ihmistä
- se vahvistaa ja luo valtasuhteita (esim. kuka on ”oikea mies”, ”feminiininen mies”),
- se vahvistaa ja uusintaa normeja siitä, mikä on ihanteellinen tapa olla maskuliininen.
- se näkee kaiken homoseksuaalisuuteen liittyvän negatiivisemmaksi ja vähempiarvoisemmaksi verrattuna heteroseksuaalisuuteen.
”No homo” -ajattelu on myös osa tätä ilmiötä: ”Näytät hyvältä tänään – ei mitenkään homolla tavalla.” Tällainen homofobinen kommentti rajoittaa poikia ja miehiä antamasta kehuja tai osoittamasta välittämistä toisille pojille tai miehille. Kun pojat halaavat toisiaan muiden nähden, patriarkaalisessa yhteiskunnassa heidän on usein tehtävä selväksi, että he ovat ensisijaisesti heteroseksuaaleja.
Patriarkaalisessa yhteiskunnassa ideaalijohtajina pidetään miehiä, siksi he ovat suurimmaksi osaksi enemmistönä päätöksenteossa kaikilla yhteiskunnan tasoilla, jotka nähdään tärkeinä. Miehiä otetaan usein vakavammin kuin naisia tai muunsukupuolisia. Työt, jotka liitetään ”miesten töihin”, nähdään arvokkaampina kuin ”naisten työt”. Tämä näkyy esimerkiksi eri alojen palkkatasoissa.
Suomessa patriarkaatin myyttinen maskuliinisuuden normi on: valkoinen, heteroseksuaalinen, cismies, keski-/yläluokkainen, suomea/ruotsia äidinkielenä puhuvana, synnyinmaa Suomi, kristillinen/ateisti, vammaton, neurotyypillinen. Jos henkilö poikkeaa edes yhdestä näistä kategorioista, hän voi joutua pilkan tai ei-toivotun huomion kohteeksi. Mitä enemmän henkilö poikkeaa kategorioista samanaikaisesti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä henkilö joutuu syrjinnän kohteeksi. Rasismi, ableismi, seksismi sekä homo- ja transfobia liittyy usein myyttisen normin poikkeamiseen.
Suomessa korkeatasoisimpien työpaikkojen, kuten juridiikan, tieteen, taloushallinnon, politiikan ja projektijohtamisen toivotut ominaisuudet ovat usein matemaattis-looginen ajattelu, rationaalisuus, stoalaisuus (tunteiden ja stressin peittäminen) ja nopea päätöksenteko. Kaikki nämä ominaisuudet liitetään patriarkaalisen maskuliinisuuden ihannekuvaan. Ei ole yllättävää, että suurin osa osakeyhtiöiden johtoryhmistä (73%) ja hallituksista (71%) Suomessa on miehiä – heidän koetaan ”luonnostaan” omaavan nämä ominaisuudet ja siten sopivan parhaiten näihin tehtäviin (Keskuskauppakamari, 2022).
Patriarkaalinen maskuliinisuuden normi liittyy (väki)valtaan ja vallankäyttöön. Maskuliinisuutta suojellaan väkivaltaisin keinoin. Jos henkilö poikkeaa vallitsevista normeista, ja joutuu sen takia ei-toivotun huomion kohteeksi useasti tai joka päivä, joutuu henkilö toistuvan henkisen väkivallan kohteeksi. Pidennetty henkinen väkivalta saa fyysisiä seurauksia. ”Ole mies”- lausahdus on esimerkki tästä. Henkilö joutuu vastoin tahtoaan muuttamaan omia toimintatapoja kontrollin ja henkisen väkivallan kautta.
Yksi patriarkaalisen maskuliinisuusnormin keskeisistä haitallisista piirteistä on ajatus siitä, että miehellä on oikeus parisuhteeseen naisen kanssa sekä seksiin ilman naisen suostumusta – verbaalista tai kehollista. Tämä perustellaan usein myytillä, jonka mukaan ”mies tarvitsee seksiä testosteronin ylituotannon vuoksi”, ”hinnalla millä hyvänsä.” Tämä ajatusmalli on kaikille ihmisille haitallinen.
Lausahdus ”pojat ovat poikia” on myös osa vallankäytön jatkumoa – se toimii tapana vähätellä miesten ja poikien haitallista (toksista) käyttäytymistä ja liitetään osaksi poikien ”luonnollista” kasvua. Tämä tapahtuu usein käyttäytymisen kohteen kustannuksella ja hänen kokemustensa mitätöinnillä. Sanat ovat vallankäyttöä. Vallankäyttö on väkivaltaa.
Se että miehet ovat ”luonnostaan” väkivaltaisia ja että he tarvitsevat siksi välineitä kanavoida testosteroniaan ”terveellisemmällä” tavalla on taktinen sanankäyttö, joka kertoo, että miesten ei pitäisi ottaa vastuuta omasta käytöstään, koska ”pojat ovat poikia”. Koska väkivalta ei kuitenkaan ole vain fyysistä, ei argumentti testosteronista kestä keskustelua väkivallan uhkailun määrästä, kontrollin tarpeesta sekä tilastojen tukemaa laajaa ahdistelua ja vähättelyä. Väkivallan ja kontrollin eri muotoja voi oppia tunnistamaan kuuntelemalla väkivaltaa kokeneita sekä esimerkiksi osallistumalla keskusteluryhmiin.
Miehet ry:n visio on normitietoisesti laajentaa Suomessa vallitsevaa käsitystä maskuliinisuudesta moninaisemmaksi, jotta jokainen voi löytää oman tapansa olla maskuliininen, joka on terveellistä ja turvallista itselle ja muille. Tämä avaa oven ajatuksille, joissa maskuliinisuus voi olla jokaiselle kaunista, turvallista ja keskeneräistä. Lisää tietoa suostumuksesta Elina Nikulaisen ”Haluatko – pieni kirja suostumuksesta” (2024).
Kirjoittaja on Miehet ry:n varapuheenjohtaja
Lähteet
Bola, J. (2021). Naamiotta: Millaista miehuus voisi olla? Helsinki: Kustantamo S&S.
Coufal, L.;Saresma, T.;& Kosonen, H. (2025). Fight with words: misogynist extremism on an incel discussion forum. International Journal of Masculinity Studies.
Davies, C. B. (1994). Black Women, Writing and Identity. New York: Routledge.
Keskuskauppakamari. (3. Maaliskuu 2022). Keskuskauppakamari. Noudettu osoitteesta https://kauppakamari.fi/tiedote/naisjohtajien-maara-porssiyhtioissa-on-lisaantynyt-viimeisen-kymmenen-vuoden-aikana-merkittavasti-itsesaantely-toimii-suomessa/
Messerschmidt, J. W. (2018). Hegemonic masculinity. London: Rowman & Littlefield.
Nikulainen, E. (2024). Haluatko? – Pieni kirja suostumuksesta. Helsinki: Kustantamo S&S.
Viimeisimmät kommentit