Tapasin hiljattain vanhan ystäväni, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän oli kuitenkin seurannut vaiheitani sosiaalisessa mediassa siinä määrin, että tiesi nykyisestä luottamustehtävästäni feministisen miesjärjestön puheenjohtajana. Tämän tiimoilta päädyimme kuulumisia vaihtaessamme keskustelemaan feminismistä, erityisesti poliittisesta sellaisesta, olivathan vaalitkin jo ovella.
Miehenä ystävääni oli alkanut ärsyttää moderni feminismi: jos se on nykyään moniperustaista yhdenvertaisuuden edistämistä, niin miksei sitten puhuta suoraan yhdenvertaisuudesta ilman perinteisesti naisten oikeuksiin viittaavaa f-sanaa? Toisaalta hän ihmetteli miksi ihan kaikesta, kuten vaikkapa jalkakäytävien hiekoittamiseen panostamisesta, täytyy brändätä feminististä. Tästä jälkimmäisestä saimmekin keskusteluun hauskan ja tärkeän sivupolun liikenteen tasa-arvosta.
Vaikka itselläni on monta syytä kutsua itseäni nimenomaan feministiksi, ymmärrän ystäväni ajattelua: olennaista eivät tietenkään ole brändit, vaan niiden sisällöt. Meitä feministejäkin on moneen lähtöön, eikä ole mitään selkeää agendaa, jonka takana seisoisimme yhtenä rintamana. En minäkään mielelläni tule yhdistetyksi sellaisiin feministiksi itseään kutsuviin, jotka polkevat transihmisten tai seksityöntekijöiden oikeuksia naisten oikeuksien varjolla.
Tärkein yhteinen nimittäjä feministeille on tasa-arvoisemman maailman tavoittelu yhteiskunnallisen muutoksen kautta: kyseenalaistamme kulttuurisia normeja, median painotuksia, lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintaa. Patriarkaatilla on purkutuomio, toimeenpantiin se sitten räjäyttämällä tai murentamalla lekanisku kerrallaan. Politiikassa nämä erot lähestymistavassa ja kunnianhimossa ovat toki tärkeitä ja konkretisoituvat niin pykälinä kuin resursseina.
Vaikka tarkempi perehtyminen ehdokkaan tunnustamaan feminismiin on äänestäjän ja journalistien vastuulla, minusta tulisi kiinnittää huomiota myös feminismistä irtisanoutuviin “todellisen tasa-arvon” kannattajiin. Heiltä tulisi kysyä, mitä he ovat tehneet tai aikovat tehdä tasa-arvon eteen ja etenkin, millaisia uudistuksia he eivät kannata. Erinäisille miesasiamiehille ja “woken” vastustajille feminismi on ennen kaikkea hyvä vihollinen, jonka vastaiseen rintamaan on helppo kerätä joukko turhautuneita äänestäjiä. Omat konkreettiset tavoitteet yleensä joko loistavat poissaolollaan tai keskittyvät yksittäiseen miehiä koskevaan epäkohtaan.
Feministiäänestäjille annan vain yhden neuvon: perehdy niin puolueisiin kuin ehdokkaisiin huolella, älä päästä heitä helpolla. Se, millaiselle feministille ja puolueohjelmalle tukensa antaa, on aivan valtavan tärkeää. Voit myös kysyä heiltä esimerkiksi Miehet ry:n vaalitavoitteista.
Ville Savonlahti
Miehet ry:n puheenjohtaja
Viimeisimmät kommentit